Omakuvallinen ”Ilves” on ladattu monilla taiteilijan maalauksissa esiintyvillä, henkilökohtaisesti tärkeillä symboleilla. Ilveksen hahmo sai usein kunnian toimia Särestöniemen omakuvana punaisessa parrassaan, jota taiteilija alkoi taikoa hennavärein oranssinpunaiseksi Leningradista palattuaan vuonna 1959. Joki oletettavasti edustaa Reidarin kotiseudun Ounasjokea, virtaa joka oli Reidarille rakas kevääntulon ilmoittaja jäidenlähdön aikaan. Aurinko loimottaa punaisena taivaalla joen yllä, ylävasemmalla Trifonan luostari, joka tarkkasilmäisen katsojan silmään muuntuukin riekoksi.
Ilves, itse Reidar vaikuttaa lähes ekstaattisen iloiselta. Juha Ilvas kertoo kirjassaan ”Reidar Särestöniemen maailma” taiteilijan todenneen, että lähes jokaisen maalauksen syntyyn liittyy jokin tarina. Epäilemättä myös Ilvekseemme. Ilvas jatkaa taiteilijan vielä lisänneen, että ”ei niitä aina voi punastumatta paljastaa”. Liekö sellaisesta tilanteesta kysymys myös oranssinpunaisena hehkuvan, kirkkaan vihreäsilmäisen ilveksen kohdalla. Juha Ilvas jatkaa samaisessa kappaleessa taiteilijan siteeraamista vielä seuraavasti: Jos maalari töillään synnyttää hyvänolontunteen, jossa on elämänmyönteistä varmuutta, luulen ihmisten niin kuin ennenkin, tarvitsevan näitä töitä”. Elämänmyönteinen varmuus onkin vuonna 1969 maalatun voimakkaan teoksen luoman tunnetilan ytimessä.