Fanny Churberg

FANNY
CHURBERG
(1845-1892)

Pohjalaisuus merkitsi hyvin paljon Vaasassa syntyneelle Fanny
Churbergille. Hänet tunnetaan myös innokkaana fennomaanina,
jolle J. L. Runeberg oli tärkeä vaikuttaja. Churberg opiskeli piirustusta
ensin Viipurissa Augusta Soldanin johdolla. Myöhemmin
Helsingissä hän jatkoi Alexandra Frosterus-Såltinin ja
myöhemmin Emma Gyldénin oppilaana. Myös Churbergin ystävä
Berndt Lindholm toimi hänen opettajanaan.
Churberg matkusti Lindholmin kanssa ensimmäistä kertaa
opiskelemaan maisemamaalausta Düsseldorfiin, joka oli tuolloin
merkittävä taide- ja opiskelukaupunki. Düsseldorf oli luonnollinen
valinta, sillä Churberg oli kaupungin ja saksalaisen
kulttuurin innokas ihailija. Valintaan vaikuttivat varmasti myös
hänen siihenastiset opettajansa, jotka olivat opiskelleet kuvataiteita
Düsseldorfissa. Koska naisia ei hyväksytty opiskelijoiksi
kaupungin taideakatemiaan, Churberg opiskeli yksityisesti
saksalaisen Carl Ludwigin johdolla. Vuonna 1875 Churberg
matkusti Pariisiin, missä hän viipyi seuraavaan kevääseen.
Muista suomalaisista poiketen Churberg ei opiskellut Pariisissa
naistaiteilijoille tarkoitetuissa akatemioissa, vaan yksityisesti
ruotsalaisen Wilhelm von Gegerfeltin johdolla. Pariisi ja tuon
ajan ranskalainen taide eivät kuitenkaan innostaneet Churbergiä
yhtä paljon kuin Düsseldorf.
Vuonna 1880 Churberg lopetti yllättäen maalaamisen ja keskittyi
taidekäsityön uudistamiseen. Hän oli ollut jo pitkään
kiinnostunut kansanomaisista käsitöistä sekä perustamassa
Suomen Käsityön Ystäviä vuonna 1879. Churberg johtikin
yhdistystä 1880-luvulla, suunnitteli malleja, ohjasi kutojia ja
teki valistustyötä. Lisäksi hän toimi kuvataidekriitikkona mm.
Finland-päivälehdessä, Morgonbladetissa sekä Wasabladetissa.
Fanny Churberg oli myös tärkeä innoittaja myöhemmille
suomalaisille naistaitelijoille, mm. Helene Schjerbeckille joka
kuvasi häntä ”intohimon esiin loitsivaksi taikuriksi”.

ILTAMAISEMA (1877)

Churberg kuvasi 1870-luvun lopulla useissa teoksissaan talvista
auringonlaskua ja sen jälkeistä hämärää. Auringonlaskut olivat
suosittu aihe varsinkin 1800-luvun alkupuoliskon saksalaisessa
taiteessa. Churbergin voimakkain siveltimen vedoin kuvatuissa
maisemissa on yleensä myös viittaus ihmisiin – pieni mökki jonka
ikkunasta loistaa valo. Tässä tiivistunnelmaisessa teoksessa
ei kuitenkaan kuvata talvea, sillä auringonlaskun punertamaa
taivasta vasten erottuvissa puissa on vielä lehdet. Maisemasta
erottuu useita valonlähteitä sieltä täältä. Etualalla kulkee tie,
johon valot heikosti heijastuvat. Etualalta löytyy myös toinen
kiinnostava yksityiskohta: tietä pitkin kulkevat vaunut, jotka
voi juuri ja juuri erottaa.

Text Anne-Maria Pennonen