Ryijyjä on valmistettu ja käytetty kautta aikojen ainakin viikinkiajalta. Vanhin suomalainen säilynyt ryijy on 1600-luvulta ja silloin kuninkaalliset ja rikat käyttivät ryijyjä peitteenä. Suomessa oli 1800-luvun kansallisen heräämisen ja teollistumisen myötä alettu huolestua vanhojen käsityöperinteiden katoamisesta. 1879 perustettu Suomen Käsityön Ystävät pyrki elvyttämään ryijyperinnettä keräilemällä ja toistamalla vanhoja kansanomaisia ryijymalleja sekä luomaan uutta kansallista tyyliä.

1920-luvulla Suomen Käsityön Ystävät alkoi järjestää ryijyjen suunnittelukilpailuja, jotka nostivat esiin lahjakkaita nuoria suunnittelijoita. Tämä taiteilijasukupolvi yhdisteli ryijyissään taitavasti kansanperinteestä ammennettuja aiheita uusiin kansainvälisiin vaikutteisiin. Samalla ryijyn käyttötarkoitus muuttui, kun perinteisesti peitteenä käytetty tekstiili sai uuden paikan seinällä tai lattialla osana muodikasta sisustusta.

Lue lisää

1920-luvulla Suomen Käsityön Ystävät alkoi järjestää ryijyjen suunnittelukilpailuja, jotka nostivat esiin lahjakkaita nuoria suunnittelijoita. Tämä taiteilijasukupolvi yhdisteli ryijyissään taitavasti kansanperinteestä ammennettuja aiheita uusiin kansainvälisiin vaikutteisiin. Samalla ryijyn käyttötarkoitus muuttui, kun perinteisesti peitteenä käytetty tekstiili sai uuden paikan seinällä tai lattialla osana muodikasta sisustusta.

Sotienvälisenä aikana ryijyn arvostus kasvoi Suomessa tekstiilitaiteen noustessa taideteollisuuden johtoasemaan. Ryijyjen kansanomaiset mallit alkoivat vaihtua selkeään ja käytännölliseen suuntaan. Kansainväliset vaikutteet 1920-luvun klassismista art decoon ja funktionalismiin ohjailivat voimakkaasti ryijysuunnittelua, jossa uudet tyylipiirteet otettiin avoimemmin vastaan kuin muilla taiteen aloilla. Funkiksen suorat linjat ja sommittelun kulmikkuus soveltuivat hyvin ryijyn tekniikkaan. Geometrisilla kuvioilla ja kenttiin perustuvalla sommittelulla oli toisaalta myös pitkät perinteet suomalaisen ryijyn kuvamaailmassa. Esimerkiksi Elsa Kallio, joka oli yksi varhaisimmista Suomen Käsityön Ystävien suunnittelijoista, jakoi funkisryijyissään pohjan lähes symmetrisiin suorakulmaisiin kenttiin, joiden koon ja värin vaihtelu loi ryijyihin eloisan vaikutelman.

Vaikka monet tekstiilitaiteilijat pyrkivät ryijyissään äärimmäiseen pelkistämiseen, halusi osa heistä kuitenkin pysyä runollisemmissa tunnelmissa. Eva Anttilan ja Margareta Ahlstedt-Willandtin ryijyissä oli usein sadunomainen tunnelma ja runsaasti yksityiskohtia. Neoviukselle suunnittelemassaan Tietäjät-ryijyssä Ahlstedt-Willandt loi kuva-alaan erämään tunnelmaa poikkiraitaisella taustalla, ja kenttiin jaettu keskiosa kertoi itämaan tietäjien tarinaa. Kuvakenttää kiertää Ahlstedt-Willandtin ryijyille tyypilliset kukkaköynnökset.

Ryijyn arvostus oli huipussaan 1930-luvulla, jolloin siitä tuli olennainen osa suomalaisen kodin sisustusta. Koko sisustus suunniteltiin usein ryijyn ja sen värimaailman ehdoilla. Pienikokoiset ryijyt sekä ryijytyynyt vastasivat ahtaiden kaupunkiasuntojen ryijyntarpeeseen. Hyvä esimerkki tästä on Armi Airaksisen Neoviukselle 1930-luvulla suunnittelema Kukkaistuli -ryijytyyny. Marimekko Oy:n perustajana maailmanmaineeseen noussut Armi Ratia (o.s. Airaksinen) aloitti uransa juuri ryijyjen ja kodin pientekstiilien parissa. Myös Aksel Wilhelm Raition Suopursuja-ryijy edustaa kaupunkikäyttöön kehitettyjä pienryijyjä. Rakennusinsinööri Raitio suunnitteli Neoviukselle useita menestyksekkäitä ryijymalleja, usein kalevalaisilla aiheilla. Tyypillistä hänen ryijyilleen oli vaakasuuntaisuus, alareunasta roikkuvat solmitut hapsut sekä ruskeasävyinen värimaailma.

Ryijyn ilme muuttui jälleen sotien jälkeen. Tekstiilitaiteilijat alkoivat suosia voimakkaampia värejä, ja kuvioihin tuli liikettä ja energiaa. Finnish textiles -teemahuutokaupassa moderneja sodanjälkeisiä ryijyjä edustavat mm. Ritva Puotilan ja Terttu Tomeron ryijyt. Ritva Puotila nousi esiin 1960-luvulla Suomen Käsityön Ystävien suunnittelukilpailussa. Puotilan ryijyissä keskeistä ovat voimakkaat, liukuvat värit. Finnryalle suunnittelemassaan Blue Well-ryijyssä vaihtelevat lukemattomat eri sinisen sävyt, ja kuvakenttää hallitsee kaksi pyöreää keskuskuviota. Myös Terttu Tomeron ryijyissä toistui ajan sisustusmuodin suosima voimakas väritys.

1970-luvulta 1990-luvulle ryijyjen koko pienenivät ja muistuttivat enemmän kuin ennen nykyaikaisista maalauksista, ominaisuuksia, joita löytyy mm. Eine Hietasen ja Raija Rastan ryijyistä, jotka olevat myynnissä Finnish textiles-teemahuutokaupassa. Samaan aikaan ryijyn pinta muuttui kolmiulotteisemmaksi sekoittamalla erilaisia materiaaleja, käyttämällä erikorkuista nukkaa tai käyttämällä nukkaa vain osittain ryijyssä.