Tapio Wirkkalan läpimurto muotoilijana tapahtui 1950-luvun alussa, kun hän sai kansainvälistä huomiota voitettuaan useita palkintoja. Nämä menestykset nostivat hänet kansainvälisen designmaailman kartalle ja vakiinnuttivat hänen asemansa yhtenä aikansa merkittävimmistä muotoilijoista. Hänen suunnittelutyönsä laajuus oli poikkeuksellinen – lasiesineistä veistoksiin, hopeaesineistä postimerkkeihin ja jopa setelien suunnitteluun.

Hän teki tiivistä yhteistyötä tunnettujen yritysten kanssa. Iittalalle hän suunnitteli taide- sekä käyttölasia suomalaisen luonnon innoittamana. Saksalaisen Rosenthalin kanssa hän työskenteli posliinin parissa, ja Kultakeskukselle hän loi hopeaesineitä, joissa yhdistyivät yksinkertainen muotokieli ja materiaalin arvokkuus. Erityisesti Wirkkalan puuesineet ja veistokset kuvastavat hänen syvää suhdettaan luontoon.

Vaikka hänen työnsä edustivat usein modernismia ja minimalismia, niissä oli aina läsnä inhimillisyys ja käsityöläisyys. Hän ei tyytynyt vain muotoilemaan esineitä – hän halusi ymmärtää materiaalia, tuntea sen luonteen ja työstää sitä kunnioittavasti. Hänen työnsä ovat esillä museoissa eri puolilla maailmaa, ja hänen suunnittelemansa esineet jatkavat olemassaoloaan osana ihmisten arkea eri maissa.