Sarpanevalla oli tuotannossaan muutamia esineitä, joihin hän palasi tarinoissaan. Yksi tällainen oli 1956 valmistunut i-lasisarja, johon hän suunnitteli uudet lasivärit yhdessä tehtaan kemisti Keijo Laitisen kanssa. Lasit olivat suupuhallettuja ja keveitä käyttöesineitä. Ne sijoittuivat taide- ja käyttölasin välimaastoon. Sarjan laseista erityisesti Pallo-lasi kirvoitti taiteilijan kielenkannat: ”Se on kupla, täynnä ilmaa ja valoa”, hän maalaili 1990-luvulla neuvottelupöydässä, kun sarjan uustuotantoa käynnisteltiin Iittalassa. Pienenkin esineen tekninen toteutus oli Sarpanevalle tärkeä. ”Suupuhallettu, reuna kylmäkatkaistu. Niin se tehtiin 1950-luvulla. Näin massat jakaantuvat oikein. Pohja on hieman vahvempi ja lasi ei kaadu, vaikka pohja on pieni”, sanoi Timo – ja oli oikeassa: lasia on mahdotonta saada pysymään kyljellään. Se nousee aina keinahdellen pystyasentoon.