Suomen taiteen kultakaudeksi nimitetty ajanjakso käsittää vuodet 1880–1916. Samaan aikaan sijoittuu myös Suomen kansallinen herääminen. Taiteilijat, kuvanveistäjät, säveltäjät, arkkitehdit ja kirjailijat uppoutuivat historiaan ja kansantarinoihin ymmärtääkseen todellista suomalaista identiteettiä, jota halusivat taiteellaan ilmaista. Kultakauden taiteilijoista juuri Akseli Gallén-Kallela (1865-1931) tutki intohimoisimmin suomalaista kansansielua, joka kiehtoi häntä suuresti. Perisuomalaisuuden tavoittelemisen vimmaan kuului rakkaus luontoon, joka Gallén-Kallelan mielestä heijasteli suomalaista kansanluonnetta.
”Kun asuu ja työskentelee luonnon helmassa, saavuttaa ajan myötä niin henkilökohtaisen suhteen ympäristöönsä, että melkein saattaa yllättää itsensä puhumasta metsän puiden kanssa. Kansanrunoutemme todistaa, että syvä eläytyminen luontoon on ollut aina meidän suomalaisten erityispiirre. Meillä on siis erityinen kyky elollistaa luonto; metsän kasveista tulee kuin läheisiä ystäviä, puiden erilaiset luonteet pystyy melkein erottamaan ja niille uskoo erilaisia asioita: sorjalle koivulle jotain muuta kuin harmaalle kelohongalle, myrskyn taivuttamalle petäjälle tai synkeälle kuuselle. Ja luontoihminen seuraa metsän elämää aivan erilaisin silmin kuin muut. Hän panee merkille pienimmätkin muutokset puiden värissä, terveydentilassa ja elinvoimassa. Tällaiselle ihmiselle metsä ei ole kuollut edes helmikuun kylmimpänä päivänä –silloin se on niin hiljaa, että itse hiljaisuus puhuu. Kinosten alla sykkivä vahva ja täyteläinen elämä on kuin pesässään uinuvankarhun talviuni.”(–Akseli Gallen-Kallela, "Kallela-kirja", Holger Schildtin kustantamo, Helsinki 1948.)

Tässä maalauksessa, joka on ollut saman suvun omistuksessa 1910-luvulta asti, on valon ja varjon vuorovaikutusta sekä liekehtiviä värejä, joka toistuvat Gallén-Kallelan maalauksissa tyypillisenä elementtinä. Jotkin maalauksen piirteet tuovat mieleen näkymän ateljeehuvila Tarvaspään tornista, mutta pitkänomainen maisema, rauhaisuus ja etualalla näkyvät kaksi soutajaa viittaavat siihen, että taiteilija halusi kuvittaa mielensä ihannemaiseman –kunnianosoitukseksi Suomen luonnolle.

Kiitämme Gallen-Kallelan Museota teoksen attribuoinnista.
Tekninen tutkimus teoksesta on suoritettu.

Kuva: Kauppaneuvos K A Snellman kodissaan noin 1917. Gallen-Kallelan maalaus taustalla.