Werner Holmbergia (1830-1860) pidetään suomalaisen maisemamaalauksen uranuurtajana, jonka lupaavana alkaneen taiteilijanuran keskeytti varhainen kuolema.
Holmberg oli haaveillut kauan taiteilijanurasta ennen kuin lopulta teki päätöksensä ja lähti vuonna 1853 opiskelemaan Düsseldorfiin, merkittävimpään eurooppalaisen maisemamaalauksen keskukseen. Ennen Düsseldorfiin lähtöään Holmberg oli opiskellut piirtämistä ja maalaamista arkkitehtiopintojensa ja päivätyönsä ohella mm. Magnus von Wrightin sekä Berndt Godenhjelmin johdolla. Akatemiatasoista taideopetusta ei vielä tuolloin ollut Suomessa tarjolla, ja mahdollisuudet kehittyä taiteilijana olivat näin ollen rajalliset.
Vuodelle 1854 päivätty Suomalainen maisema on saanut alkunsa aikana, jolloin Holmberg oli vasta aloittanut taideopintonsa Düsseldorfissa. Näihin aikoin hän tutustui tulevaan opettajaansa, norjalaiseen Hans Gudeen, jota pidettiin Düsseldorfin johtavana maisemamaalarina. Düsseldorfin opit tarttuivat Holmbergiin pian hänen saavuttuaan kaupunkiin kesällä 1853, ja tämän jälkeen sekä hänen taiteellinen että tekninen kehityksensä oli nopeaa. Holmberg sai myös pian huomata, että eksoottinen pohjoismainen maisema kiehtoi eurooppalaista yleisöä. Holmberg koki kotimaan maisemien kuvaamisen mielekkääksi, ja samalla suomalaisaiheiden maalaaminen oli uraansa aloittelevalle taiteilijalle keino erottua muista maisemamaalareista. Holmberg maalasikin kahtena ensimmäisenä Düsseldorfin vuotenaan useita suomalaisaiheita.
Ennen Düsseldorfiin lähtemistään Holmberg oli matkustellut laajalti Suomessa tutustuen kotimaan luonnonnähtävyyksiin. Maalatessaan Düsseldorfissa ensimmäisiä suomalaisaiheitaan hän hyödynsi maalauksissaan vähäisiä varhaisia luonnoksiaan sekä myös muiden taiteilijoiden luonnoksia suomalaisista maisemista – varsinaisia luonnostelumatkoja kotimaahan hän pääsi tekemään vasta paljon myöhemmin.
Vuodelle 1854 päivätty Suomalainen maisema on jo varmaotteisempi ja teknisesti tasokkaampi teos kuin Holmbergin muutamaa vuotta aiemmin Suomessa maalaamat maisemat, mikä kertoo taiteilijan nopeasta kehityksestä Düsseldorfiin saapumisen jälkeen. Suomalaista maisemaa maalatessaan Holmberg oli jo omaksunut düsseldorfilaisen maisemamaalauksen periaatteet ja käytännöt, joihin kuului mm. luonnon pitäminen tärkeimpänä opettajana. Kesäisin taideopiskelijat matkustivat maaseudulla tutkien luonnon yksityiskohtia ja tehden niistä luonnoksia, joiden pohjalta varsinaiset teokset maalattiin ateljeessa talvikaudella. Samat luonnostelumatkoilta alkunsa saaneet elementit saattoivat näin toistua erilaisina sommitelmina useissakin maalauksissa.
Vuoden 1854 Suomalaisessa maisemassa voi nähdä, ettei taiteilija ollut vielä päässyt perehtymään suomalaisen luonnon yksityiskohtiin – esimerkiksi maalauksen etualan metsikkö muistuttaa enemmän Keski-Eurooppalaista metsää kuin suomalaista männikköä. Holmbergin varhaistuotannolle ominaisesti maalauksen kuvatila on jaettu dramaattisesti kahtia tummaan ja valoisaan alueeseen. Katsojan huomio kiinnittyy toisaalta taustalla avautuvaan auringon valossa kylpevään järvimaisemaan, toisaalta etualalla varjoon jäävään talonpoikaisjoukkoon. Yksi talonpojista ohjaa kädellään osoittaen katsojan huomion puiden siimekseen johtavaan metsäpolkuun, joka on Holmbergin taiteessa usein toistuva aihe. Maisema ei vaikuta aivan todenmukaiselta, mutta se ei ole tarkoituskaan – düsseldorfilaisessa maisemamaalauksessa ei edes pyritty paikan tarkan todenmukaiseen kuvaamiseen. Maalaukset olivat ennemminkin idyllisiä sommitelmia, jotka välittivät katsojalle taiteilijan paikan päällä kokeman tunnelman. Holmbergin Suomalaisessa maisemassa voi myös nähdä yhtäläisyyksiä myöhemmin vakiintuneeseen kansallisromanttiseen tapaan esittää suomalainen järvimaisema korkealta avautuvana näkymänä.
Seuraavat kesät Holmberg vietti luonnosretkillä Saksan maaseudulla, ja suomalaisaiheet vaihtuivat saksalaisiin. Suomalaisia maisemia hän alkoi maalata uudestaan päästyään luonnostelumatkoille kotimaahansa viimeisinä elinvuosinaan.
Werner Holmberg kuoli keuhkotuberkuloosiin uransa huipulla vain 29-vuotiaana. Holmberg oli jo omana aikanaan arvostettu ja ihailtu taiteilija, jonka jalanjäljissä monet seuraavan sukupolven maisemamaalarit suuntasivat Düsseldorfiin.