Pia Maria Montonen

KUKKIA KASTELEVA TYTTÖ
Öljy kankaalle 70x45 cm
Signeerattu A. Lundahl alhaalla oikealla
Ei päiväystä, mutta luultavasti 1890-luvun alusta

SAARISTOLAISTYTTÖ
Pastelli 70x44 cm
Signeerattu Amélie Lundahl alhalla vasemmalla
Ei päiväystä

Amélie Lundahlin korkeatasoisin tuotanto sijoittuu 1800-luvun kahdelle viimeiselle vuosikymmenelle. Realistisena taidemaalarina hänen kiinnostuksensa ohjautuivat opiskeluajan jälkeen historiallisista aiheista arkielämän askareisiin. Lundahl kypsyi taiteilijana ranskanvuosinaan 1880-luvulla, jolloin hän ulkoilmamaalarina loi maineensa, aiheensa ja väripalettinsa. Keskeiseksi aiheeksi nousi mietteliäänä kuvattu yksinäinen nainen. Lundahlin maisemaa leimaa useimmiten pilvisen päivän tasainen valo, joka tuo esiin hänen helmenharmaan paletin. Vanha roosa ja mintunvihreä esiintyvät usein väripilkkuina.
Vuonna 1885 Lundahl maalaa Ranskassa verrattaen suurikokoisen öljymaalauksen nimeltään Puutarhatyttö (La Petite Jardinière, 99 x 67 cm) joka nykyisin kuuluu Ateneumin taidemuseon kokoelmiin ja kuuluu taiteilijan tunnetuimpiin teoksiin. Kasvihuoneessa kuvattu tyttö on normaalista sivuprofiilista poiketen seisahtanut poseeraamaan meille en face, suoraan edestä. Taiteilijalle tavanomaista suurempi taulun koko ja mallin erikoinen tila, kasvihuoneen vaikeasti toteutettavat valosuhteet kertovat taulun merkittävyydestä. Teos maalattiin Pariisin kevätsalonkia varten ja siellä sen tuli nousta esiin tuhansien muiden joukosta.
1890-luvun alussa Amélie Lundahl maalasi ikään kuin pohjoismaisen version ranskalaisesta Puutarhatytöstä. Tämäkin öljymaalaus on taiteilijan tuotannossa suhteellisen suurikokoinen, 70 x 45 cm, ja se esittää ikkunan äärellä kukkia kastelevaa tyttöä. Valo nousee tässäkin teoksessa keskipisteeseen, se siivilöityy kauniisti ohuen kankaan läpi. Väriasteikko muistuttaa Lundahlin Ranskassa käyttämää: pilvinen päivä ja roosanvihreät sävyt. Tunnelma on vaaleampi, valo hieman kovempi. Tässä vaaleaverikkö on ikuistettu Lundahlin mielipositioon, profiiliin. Hän kastelee taimia omiin mietteisiinsä syventyneenä. Amélie Lundahl on siirtänyt bretagnelaisen rehevyyden Pohjoismaiden kalpeahkoon sisätilaan, mutta täälläkin kasvit kukoistavat. Ja ikkunasta tulviva valo kertoo kevään ja kesän paluusta.

Suurikokoinen pastelli Saaristolaistyttö on sekin eräänlainen muunnelma pariisilaisvuosien aiheesta, jossa pellolta illansuussa palava nuori nainen kantaa lyhdettä olallaan. Suomessa Lundahl maalasi useita versioita aiheesta, mukaan lukien haravaa tai risukasoja kantavia tyttöjä. Tässä teoksessa alkukesän saaristolaismaisemasta meitä kohtaan kävelee kaunis nainen kantaen vihreätä oksaa. Olisikohan kyseessä tulevat juhannusjuhlat?
Ranskasta palattuaan kesällä 1885 Lundahl muutti Tukholmaan, jossa hän aikoi elättää itseään muotokuvamaalarina. Tähän tarkoitukseen sopi taiteilijalle uusi pastellitekniikka sillä se on työskentelytapana öljyvärimaalausta nopeampi ja halvempi. Vuosien mittaan Lundahlista kehittyi vaativan tekniikan hallitseva taitaja ja myöhäisestä tuotannostaan usein juuri pastelliteokset nousevat esille elävinä ja mestarillisina. Niissä Amélie Lundahlin syvimmät pyrkimykset taiteilijana loistavat kuten hän itse sen erääseen kirjeeseen kiteytti: ”Yksinkertainen, luonnon mukaan tehty tutkielma sellaisena kun se näyttäytyi minulle mallin hahmossa.”
(”En enkel studie efter naturen sådan den tedde sig för mig i modellens skepnad.”)

Teos on perimätiedon mukaan kulkenut kahdessa suvussa siitä saakka kun se tuli nykyisen suvun appivanhammille Suomen Taideyhdistyksen arpajaisvoittona vuonna 1903. Monet Lundahlin maalaukset saivat tällä tavalla ensimmäisen kotinsa ja ovat mitä ilmeisimmin olleet pidettyjä sillä ne ovat usein kulkeneet samassa suvussa miltei meidän päiviimme saakka, eli yli sadan vuoden ajan.