Työpenkkini, harjoitelma, 1926
Öljymaalaus kankaalle 35 x 30,5
Signeeraus oikealla alhaalla HS
Ahtela 1953, nro 612; Ateneum 2012, nro 478.
Vaiheet: yksityiskokoelmassa samassa suvussa alusta alkaen

Näyttely: Helene Schjerfbeck 150 vuotta, Ateneumin taidemuseo 1.6. – 14.10.2012, nro 478

Helene Schjerfbeck muutti Tammisaareen heinäkuussa 1925 apulaisensa kanssa ja asettui vuokralle kaupunkiin tulevan pääväylän vierellä olevaan taloon osoitteeseen Perspektivet 2 (nykyisin Raaseporintie 2). Valkoiseksi maalatussa isossa puutalossa oli 4 asuntoa. Schjerfbeckin kolmen huoneen ja keittiön huoneisto oli päädyssä portin vieressä. Pihapiirissä oli kaksi muutakin asuintaloa liiteri- ja käymälärakennuksen lisäksi. Kadunpuoleisista ikkunoista Schjerfbeck näki bensiiniaseman ja pysäköivät linja-autot.

Schjerfbeck ei kuitenkaan maalannut bensiiniasemaa ateljeehuoneen ikkunoistaan, sen sijaan hiukan villiintyneen sisäpihan penkki, pihapuut ja taustan kivitalon seinämä innoittivat häntä piirtämään ja maalaamaan useitakin teoksia. Ystävälleen Einar Reuterille hän kirjoitti lokakuussa1925 näkymästään, joka vei hänet matkalle ranskalaiseen maailmaan: ”Fruktträden, halvnakna, och små stenbyggnader bakom är fullkomligt ett franskt landskap,....” (”Lähes paljaat hedelmäpuut taustanaan pienet kivirakennukset ovat täydellistä ranskalaista maisemaa.”) Ehkä mieleen nousi myös hänen nuoruutensa Bretagnessa maalattu, radikaali teos Varjo muurilla, josta hän seuraavina vuosina ryhtyi tekemään uustulkintoja, ja johon kuului myös olennaisesti penkki.

Tuoreesti maalattu pieni Työpenkkini vuodelta 1926 on Tammisaaren pihan näkymän lähes abstraktinen ilmentymä. Taiteilijatoverilleen Marie Wiikille Schjerfbeck kirjoitti toukokuussa 1926 elämyksistään pihassa: ”Jag kan komma ut på gården här, det är allt vad jag kan, men det är ljuvliga aftnar under gamla brutna fruktträd, och jag tycker jag hör från stranden vågskvalp, den är långt borta. Jag planterar små grästorvor framför bänken där människor stå och trampa obarmhärtigt när jag "drar publik", det är det enda goda jag gör. - ...,ty nu skall jag försöka landskap bara det kommer riktig löv på träden.” (”Voin tulla täällä ulos pihaan, se onkin kaikki mitä voin, mutta ihania iltoja on vanhojen katkeilleiden hedelmäpuiden alla, ja minusta tuntuu, että kuulen kaukana olevan rannan aaltojen loiskeen. Istutan pieniä ruohontöppäitä penkin eteen missä ihmiset seisovat ja tallaavat sydämettömästi kun minä ”vedän yleisöä”, se on ainoata hyvää mitä teen…. sillä nyt yritän maalata maisemaa sitten kun oikeat lehdet tulevat puihin.) Kirjeotteesta huomataan, että Schjerfbeckin liikkuminen oli heikentynyt, ja senkin takia pihan luonto oli hänelle entistä merkittävämpää.

Schjerfbeck maalasi myös isomman kankaan työpenkistään samana vuonna ja siinä oranssi ovi on katseenvangitsijana moni-ilmeisesti työstetyssä sommittelussa. Muut hänen tunnetut työpenkki-aiheensa ovat paperipohjaisia. Tämän myynnissä olevan pienemmän öljyväriharjoitelman vahvuus on raikkaus ja abstraktisuus. Ohuen maaliaineen spontaanit ja leveät pyyhkäisyt pinnassa luovat vauhdikkaan ja ilmavan ympäristön vihreälle työpenkille ja taiteilijan ajatuksille. Puiden paljaat ja hennot rungot kannattelevat upottavaa vihreyttä valkoista seinämää vasten. Harvoilla väripinnoilla luodaan letkeä ja rento tunnelma pieneenkin kokoon.

Leena Ahtola-Moorhouse