Herman Sigfrid Standertskjöld-Nordenstam tilasi vuonna 1885 Albert Edelfeltilta pariisilaisaiheisen maalauksen. Edelfeltin piti kuvata nykyaikaista La Vie Moderne Pariisin viimeisten taidesuuntausten mukaan. Niin elegantit salonkimaalarit kuin avantgardistiset impressionistitkin keskittyivät suosittuihin pariisilaisaiheisiin. Edelfelt esitti tulevalle mesenaatilleen kaksi vaihtoehtoa. Hän hahmotteli pastellimaalauksen vaunuajelusta Boulognen metsässä, ja toisen pastellin, aiheena Luxembourgin puisto Pariisissa. Standertskjöld-Nordenstam tilasi molemmat; pastellin 2000 frangilla, ja toisesta taiteilija muokkasi suurikokoisen, kuuluisan öljymaalauksensa (Ateneumissa) 6000 frangilla.

Pariisilaiset ja turistit ottivat Pariisin käyttöönsä, paroni Haussmannin modernisoitua Pariisin kaupunkikuvan uusilla bulevardeilla, puistoilla, kahviloilla ja teattereilla. Tästä Edelfeltin Pariisin-ateljeen naapuri, tanskalainen journalisti Richard Kaufmann kirjoittaa teoksessaan Fra Det Moderne Frankrig (1882). Värikkäin sanankääntein hän kertoo, kuinka pariisilaiset työntävät nenänsä ulos, kun kevät saapuu Pariisiin – maailman kauneimpaan kaupunkiin, ihaillakseen, kuinka kello neljän ja seitsemän välillä vaunut toisensa jälkeen ajelevat kaupungista Champs-Elyséesiä pitkin Boulognen metsää kohden. Kaufmann kirjoittaa, että kaikki, jotka Pariisissa ovat jotakin, joilla on nimi, asema tai omaisuus, ajavat tapaamiseensa Boulognen metsässä. Siellä he saattoivat ratsastaa, katsella joutsenia, lipua gondolissa ja ulkoiluttaa koiriaan. Tärkeintä oli kuitenkin näyttäytyä vaunuissa paraatissa kohti tekojärveä, en tour dù lac. – Istutaan jäykästi, elegantteina ja tärkeinä, kertoo Kaufmann.

Jo joulukuun alussa vuonna 1885 oli Edelfeltillä malli Au Bois de Boulognesta. Hän haluaa maalata jotain muuta kuin kauniita, nuoria pariisittaria, ”petites femmes", joita hän piti liian pinnallisina aiheina. Hänen skandinaaviseen tuttavapiiriinsä kuului myös kirjailijoita kuten August Strindberg, ja hän oli tavannut useita emansipoituneita naisia. Teoksen aihetta, jota hän kuvasi ei "comme il faut'ina" (ei aivan säädyllisenä), voi selittää hänen nouseva kiinnostuksensa naturalismia kohtaan. Aiheen keskipisteenä on uneksivakatseinen nainen, joka istuu kauniina kevätpäivänä avoimissa vaunuissa, taaksepäin nojautuneena pienen Maltankoiraa muistuttavan valkean sylikoiransa kanssa. Hänen asemastaan kertovat sekä se, ettei hänellä ole miestä tai esiliinana toimivaa henkilöä seurassaan, että avoimet vaunut.

Vapaaherra Herman Sigfrid Standertskjöld-Nordenstam (1854-1934) oli Edelfeltin kanssa samanikäinen. Hän omisti Laukon kartanon Vesilahdella, 20 km Tampereelta, sekä Kumtähden (Kumpulan) kartanon Helsingin vanhassakaupungissa. Edelfelt kutsui häntä taidemesenaatikseen. Hän antoi Edelfeltin asua vaimonsa Ellanin, s. de la Chapelle, kanssa Kumtähden kartanossa 1888-1889, jossa heidän poikansakin syntyi.

(Teksti: FM Marina Catani)