Maalaus esiintyy Eeli Aallon dokumenttielokuvassa "Reidarin värilliset aistimukset" vuodelta 1973. Kyseinen dokumenttielokuva edusti Suomea Venetsian dokumenttifestivaaleilla.

Jo nuoresta alkaen Reidar Särestöniemi koki samaistuvansa eläimiin paremmin kuin ihmisiin. Eeli Aallon dokumenttielokuvassa ”Reidarin värilliset aistimukset” vuodelta 1973 taiteilija kertoo eläinten olleen lähimpiä leikkitovereita muiden perheenjäsenten ollessa työssä. Myöhemmin elämässään, ja tultuaan jo tunnustetuksi taiteilijana tuli eläinaiheista luonteva tulkki kaikkein henkilökohtaisimmille ja intiimeimmille aiheille.
Karhut, riekot ja ilvekset kertoivat ihmissuhteista, niistäkin, joista vielä 60-70-luvun ilmapiirissä ei ollut mahdollista vapaasti puhua.
Omakuvallisten teosten eläimet saivat usein viikset ja parran, taiteilijaa itseään kuvaavan eläimen parta erottui muista puna-oranssina.
Läheiseksi käynyt runoilija Yrjö Kaijärvi oli menehtynyt Ilves-aiheisen, omakuvallisen maalauksen syntyä edeltäneenä vuonna. Samaisena ajankohtana Etelämantereen purjehduksella olleelle taiteilijalle menetys oli suuri.

Eeli Aallon dokumenttielokuvassa Reidar Särestöniemi kertoo omin sanoin kuinka luonto pienistä yksityiskohdistä lähtien näyttäytyy nyt huutokaupattavana olevassa ilves-aiheisessa teoksessa. Elokuva on kuvattu Särestössä kesällä 1972, jolloin maalaus oli vielä ateljeessa nähtävillä.
Taiteilijan äänessä kuuluu erityinen lämpö. Ilvekset ovat lähekkäin saarella, onnellisten saarella.

Kuvalähde (viimeinen kuva): Kuvasiskot. Museovirasto-Musketti, Historian kuvakokoelma, Studio Kuvasiskojen kokoelma.