Taidemaalari, graafikko ja professori Unto Koistinen (1917-1994) oli yksi keskeisistä modernisteistamme sodanjälkeisessä Suomessa. Koistisen varhaistuotannossa oli yhtymäkohtia kansalliseen ekspressionismiin, mutta pian hänen tiensä alkoi kulkea kohti täysin omanlaistaan ilmaisua. Koistisen teokset käsittävät piirroksia, maalauksia ja grafiikkaa.

Koistisen tunnelmallisissa maisema- ja henkilökuvissa oli varhaisvuosista lähtien voimakas muodon tuntu ja vahvat värit. 1950-luvun kehityskauden jälkeen taiteilija alkoi keskittyä tuotannossaan yhä enemmän ihmiskuvaukseen. 1960-luvulla alkunsa saivat ruskeasävyiset kameemaalaukset, joiden nimi viittaa kameekoruihin. Innoituksen niihin Koistinen sai Italiasta, jossa oli tutustunut vanhoihin freskoihin. Maalauksissa herkällä viivalla kuvatut naishahmot hohtavat läpikuultavina tummaa taustaa vasten. Vajavaisuuksistaan huolimatta naishahmot on kuvattu monumentaalisina ja ihannoivasti.

Vuonna 1975 valmistunut Sininen tyttö kuuluu Koistisen uran myöhäiskauteen. Naisia esittävien teosten tunnelma muuttui tuolloin entistä hartaammaksi, ja niiden esikuvat löytyivät yhä selkeämmin kaukaa menneisyydestä, antiikin ja renessanssin naishahmoista. Piirtäjän viiva puhkesi kukkaan, ja värimaailmaan ilmestyivät melankolisen tummat sinivihreän sävyt. Sinisessä tytössä hillitty, lähes aineettoman oloinen naishahmo nousee turkoosina hohtavasta taustasta etäisenä ja ylväänä kääntäen kasvonsa poispäin katsojasta. Ohuen kuultavalla öljyvärillä maalatussa teoksessa hienostuneisuus on noussut spontaania ilmaisua tärkeämmäksi. Sininen tyttö oli taiteilijalle itselleen erityisen merkityksellinen teos - hän ei suostunut koskaan myymään sitä, vaan halusi pitää sen omalla seinällään elämänsä loppuun asti.