Björneborgs Tidningissä 17.10.1911 olleessa taiteilija Elin Danielson-Gambogin 50-vuotisjuhlanäyttelyn kritiikissä Danielson-Gambogin (1861-1919) todettiin olevan erinomainen muotokuvamaalari, jonka työssä näkyy uskollisuus asetettua päämäärää kohtaan mutta samalla myös uskollisuus omalle taiteilijapersoonallisuudelle. ’Danielson-Gambogi ei ammentanut sensualismin sameista lätäköistä vaan kirkkaasta lähteestä, joka on lähtöisin viileimmiltä alueilta ja joka virtaa rauhallisena ja hillittynä’. Aikalaiskritiikin mukaan uskollisuus tehtävää kohtaan esti sisällyksettömän sentimentaalisuuden ja hänen koettiin olevan uskollinen omalle tyylilleen pienimmässäkin yksityiskohdassa. Tätä kritiikkiä vasten on mielenkiintoista katsoa suurikokoista muotokuvaa, jossa nuori nainen istuu suoraryhtisenä mutta levollisena heleän vaaleanvihreässä ja kauniisti laskeutuvassa iltapuvussa. Hänet on kuvattu hillitysti ja valon heijastuksilla korostetaan mallin kasvojen ja käsivarsien hehkeää ihoa. Taiteilija on saanut vangittua naisen kasvoihin nuoruuden kuulauden lisäksi persoonallisuutta ja katseeseen syvyyttä ja päättäväisyyttä. Tunnetta nuoruudesta ja siihen liittyvästä elämän keveydestä vahvistaa maalauksessa mallin vieressä olevalla pöydällä oleva herkkä, kesästä muistuttava kukkakimppu.
Professori Eliel Aspelin-Haapkylä kirjoitti päiväkirjaansa 13.12.1911 käyneensä tapaamassa puolisonsa Idan kanssa taiteilija Elin Danielson-Gambogia ennen taiteilijan samana iltana tapahtuvaa lähtöä kohti Italiaa. Elin Danielson-Gambogi, joka oli työskennellyt taiteilija Venny Soldan-Brofeltin ’ateljeerissa’, oli juuri saanut valmiiksi kokovartalomuotokuvan istuvassa asennossa kuvatusta, iltapukuun pukeutuneesta nuoresta naisesta. Maalauksen tilaaja oli Eliel Aspelin-Haapkylän mukaan halunnut muotokuvan muistoksi ruotsalaisen herran kanssa kihlautuneesta nuoruuden ystävästään neiti Holmströmistä. Professori Aspelin-Haapkylän kuvaus tarkoittaa varmaankin juuri tätä myynnissä olevaa muotokuvaa.
Italiassa asuvasta Elin Danielson-Gambogista tuli suosittu muotokuvamaalari Suomessa 1900-luvun alussa. Vuonna 1911 Danielson-Gambogi teki 8 kuukautta kestäneellä Suomen matkallaan seitsemän muotokuvaa ja edellisellä, vuonna 1909 tehdyllä matkallaan hän maalasi 9 kuukauden aikana peräti 12 muotokuvaa. Viimeisen matkansa Elin Danielson-Gambogi teki Suomeen vuonna 1913 ja senkin muotokuvamaalauksen merkeissä. Sen jälkeen I maailmansota ja Suomessa olleet epävakaat olosuhteet estivät hänen matkansa kotimaahan, vaikka muotokuvatilauksia olisi ollut odottamassa tekijäänsä.