Taiteilija Victor Westerholmin vesistönkuvauksista tunnetuimpia lienevät talviset jokinäkymät, jotka hän löysi aiheekseen myöhäisurallaan 1800-1900-lukujen vaihteessa. Lähinnä saaristossa ja rannikolla eläneelle taiteilijalle sisämaan tummina virtaavat joet olivat uudenlaisia ja vaikuttavia aiheita, joiden pariin hän alkoi hakeutua yhä uudestaan.

Etenkin Westerholmin Kymijoennäkymät saivat osakseen arvostusta, ja vuonna 1912 taiteilijalta tilattiin maalaus koskesta, joka oli tarkoitus valjastaa lähitulevaisuudessa teollisuuden käyttöön. Imatran eteläpuolella lähellä nykyistä valtakunnanrajaa sijaitseva Vallinkoski oli vielä 1900-luvun alussa tunnettu luonnonnähtävyys ja eloisa matkailukohde. Ennen Westerholmia kosken äärellä olivat maalanneet useat merkittävät suomalaiset taiteilijat kuten Berndt Lindholm, Hjalmar Munsterhjelm sekä Aukusti Uotila. Nyt paikalle kaavailtiin voimalaitosta, ja Westerholmin oli määrä olla kosken mahtavuuden viimeinen kuvaaja ennen sen tuhoa.

Westerholmin saapuessa Vallinkoskelle joulukuussa 1912 seudulla oli hiljaista ja pimeää. Vannoutunut ulkoilmamaalari maalasi kylmänä vyöryvän kosken äärellä kahden kuukauden ajan yksin ja synkkiin ajatuksiin vaipuneena. Sääolosuhteet olivat äärimmäisen haastavat, eikä aurinko näyttäytynyt kertaakaan koko aikana – valmiissa teoksessa auringon voi juuri ja juuri havaita pilvipeitteen läpi kuultavana pisteenä.

Westerholm teki Vallinkoskesta useita tutkielmia erilaisin rajauksin. Varsinaiseen tilaustyöhön hän valitsi esitystavaksi panoraamanäkymän, jossa koski vyöryy katsojan ohi koko pituudessaan ja pudotuskorkeudessaan. Korkealle asetettu horisontti johdattaa katsojan huomion kosken raskaana vyöryviin kuohuihin. Vastaranta siintää taustalla tummana, ja pilviseltä taivaalta lankeaa hämärtyvän talvi-iltapäivän valo.

Maalatessaan Vallinkoskea Westerholm uskoi olevansa sen viimeinen kuvaaja. Koski sai kuitenkin virrata vapaana vielä hetken, kun suunnitelmat paikalle rakennettavasti voimalaitoksesta kariutuivat. Westerholmin kuvaama maisema katosi kokonaan vasta 1940-50-luvuilla, kun rajan toiselle puolelle jääneen Enson uuden voimalaitoksen valmistuttua vedenpinta nousi merkittävästi. Koski pienine saarineen ruopattiin pois Vuoksen varrella toimivien voimalaitosten toiminnan tehostamiseksi, ja jäljelle jäi vain leveä ja syvä uoma, jossa vesi virtaa tasaisena.

Nyt myytävä Vallinkoski on juuri se tilaustyö, jonka ympärille syntyi Westerholmin Vallinkoskiaiheisten teosten sarja. Sarjan muut teokset päätyivät merkittäviin suomalaisiin yksityisiin ja julkisiin kokoelmiin. Tilausteos lahjoitettiin pian sen valmistuttua huolintaliikkeen johtaja Fehlingille Lyypekkiin, jossa se on säilynyt saman suvun omistuksessa näihin päiviin asti.