"Merilevärovioita" (1938) edustaa Tove Janssonin uralla aikaa, jolloin hän oli jo irrottautunut Ateneumin taideopetuksesta ja alkanut saada kannustavaa huomiota vapaana taiteilijana. Ensimmäiset näyttelyosallistumiset olivat takanapäin, ja taiteilijan oma maalaustaiteellinen linja alkanut vakiintua.
Keväällä 1938 Jansson pystyi toteuttamaan kuvitus- ja kirjoitustöillä ansaitsemiensa varojen turvin pitkään haaveilemansa opintomatkan Pariisiin ja Bretagneen. Pariisin ilmapiiri ja taiteilijayhteisö merkitsivät Janssonille paljon, mutta hänen taiteelliselle kehitykselleen vielä merkittävämpi askel oli Bretagneen suuntautunut matka, jonka hän toteutti yksin taidekoulujen lukukauden päätyttyä. Bretagnen merenrantakylien karu luonto ja paikallisten elämäntapa tekivät lähtemättömän vaikutuksen nuoreen taiteilijaan, jonka bretagnelaisaiheita tulivat määrittämään pelkistetty maalaustapa sekä raikkaat värit. Île de Seinin rannoilla roihunneet merileväroviot ja taustalla ylväänä kohonnut majakka olivat yksi monista bretagnelaisaiheista, joita Jansson työsti pitkään vielä kotiin palattuaan.