Sotien jälkeen Tove Janssonin taiteilijanura jatkui vilkkaana ja menestyksekkäänä. Janssonin löydettyä oman taiteellisen ilmaisutapansa hänen maalaustaiteessaan ei hetkeen tapahtunut suuria muutoksia.

1950-luvulla abstrakti taide alkoi tehdä tuloaan suomalaiselle taidekentälle, ja myös Janssonin taiteessa asetelmat alkoivat muuttua pelkistetymmiksi ja muotokieli abstraktimpaan suuntaan. Taiteilija ei kuitenkaan halunnut täysin irtautua esittävyydestä. 1960-luvulla Janssonin uralla koitti uusi aktiivinen kausi, kun hän muumisarjan valmistuttua pystyi jälleen keskittymään täysin maalaamiseen.

"Näyttämön takana"(1962) kuuluu Janssonin uralla tähän uuteen luomiskauteen, jonka aikana väri nousi aihetta keskeisempään asemaan. Abstraktista muotokielestä huolimatta teoksen pohjana on esittävä ja tunnistettava aihe, jonka Jansson löysi työskennellessään teatterissa lavan takana. Teatterin kulissit ja erilaiset laitteet tekivät taiteilijaan vaikutuksen, ja vuoden 1962 teoksessa ne nousevat katsojan eteen korkeana ja rytmikkäänä seinämänä rajaten katsomoon avautuvaa näkymää.