Arkkitehti Alvar Aalto ja Oy Huonekalu- ja Rakennustyötehdas Ab:n perustaja Otto Korhonen tutustuivat toisiinsa 1920-luvun lopulla Turussa Lounais-Suomen Maalaistentalon suunnittelutöiden yhteydessä. Aalto oli juuri muuttanut Turkuun, ja hänen arkkitehtuurissaan oli tapahtumassa murros klassismista funktionalismiin. Puuseppä Otto Korhonen taas oli perustanut yrityksensä Turkuun jo 1910-luvulla, ja onnistunut kasvattamaan siitä nopeasti merkittävän huonekalutehtaan.

Tarkoituksenmukaisuutta korostaneessa funkisarkkitehtuurissa sisätilat ja kalustus olivat oleellinen osa rakennusta, ja arkkitehdit suunnittelivat mielellään myös rakennuksen sisustuksen pienintä yksityiskohtaa myöten. Funkisasuntojen sisustuksessa vaalittiin valoisuutta ja raikkautta, ja huonekaluissa suosittiin suoria linjoja sekä helposti puhdistettavia pintoja. Myös Alvar Aalto oli kiinnostunut huonekalumuotoilusta, ja Otto Korhosesta hän löysi edistysuskoisen, funktionalismin periaatteista kiinnostuneen hengenheimolaisen. Yhteisten näkemysten ja suunnittelun uusien periaatteiden innoittamina Korhonen ja Aalto ryhtyivät tutkimaan mm. puuntaivutusmenelmien ja vanerin mahdollisuuksia huonekalumuotoilussa. Tämän yhteistyön tuloksena syntyi muotokieleltään ja rakenteeltaan aivan uudenlaisia huonekaluja.

Bukowskin huutokaupassa nyt myytävä nojatuoli edustaa 1920-luvun lopulla suunniteltua tuolimallia 50101, joka oli ensimmäisen kerran esillä Turun legendaarisilla messuilla 1929. Saman tuolimallin pohjalta syntyi myöhemmin Aula-tuolina tunnettu tuolimalli niin ikään Aallon ja Korhosen yhteistyönä. Tuolin 50101 syntyvaiheet ovat vahvasti sidoksissa Aallon suunnitteluperiaatteissa 1920-luvulla tapahtuneeseen murrokseen – tuolissa voi nähdä vielä klassismin muotokieltä, mutta toisaalta sen kevyt rakenne ja pinottavuus huokuvat funktionalismin tarkoituksenmukaisuutta.