Eva Anttila (1894-1993) oli suomalaisen tekstiilitaiteen edelläkävijä ja loi maalauksellisia kuvakudoksia, jotka haastoivat maalauksen ja tekstiilitaiteen välisen rajan. Anttila aloitti uransa vapaana kuvataiteilijana ja sisustus- ja käyttötekstiilien suunnittelijana. Hän oli saanut taidemaalarin ja taideteollisuustuotteiden suunnittelijan koulutuksen 1910-luvulla, ja tutustui kankaankudontaan vasta seuraavalla vuosikymmenellä. 1920-luvulla Anttila perusti myös oman kutomon, suunnitteli useita malleja mm. Suomen käsityönystäville ja teki uraauurtavaa työtä Taideteollisuuskeskuskoulun ensimmäisenä taidetekstiilin opettajana.
1930-luvun aikana Anttilan asema itsenäisenä tekstiilitaiteilijana alkoi vakiintua, ja samalla hän alkoi taiteessaan keskittyä kuvakudostekniikkaan, jonka koki omaksi ilmaisukeinokseen.
Anttila loi kuvakudoksensa alusta loppuun itse, aina suunnittelutyöstä lankojen värjäämiseen, kutomiseen ja viimeistelyyn asti. Hän pyrki aina luomaan teoksiinsa elävän tekstiilipinnan esimerkiksi sävyjen ja värien vaihtelulla sekä erivahvuuksilla langoilla, mikä antoi hänen teoksilleen omaperäisen leiman.
Tyylipiirteiltään Anttilan kuvakudokset seuraavat aikansa vaikutteita. Aiheiden puolesta taiteilija suosi tiettyjä teemoja läpi uransa. Yksi läpi uran kuvakudoksissa toistuvista teemoista ovat erilaiset juhlat ja juhlatunnelmat karnevaaleista hovielämään – aihe, jolla myös oli pitkät perinteet kuvakudoksen historiassa.