Oliko Sarpanevalla töidensä joukossa jokin lempityö? Jos sellainen pitää nimetä, ehkä se olisi Kajakki. Alkuperäinen teos syntyi 1950-luvulla, jolloin lasia ei ymmärretty veistosmateriaalina. Lasista valmistettiin sotien jälkeen lähes yksinomaan käyttöesineitä. Samaan aikaan Kajakin kanssa syntynyt Orkidea ei ollut maljakko, eikä Kajakki avocadomalja, kuten eräässä tilaisuudessa arveltiin. Ne olivat veistoksia.

Timo palasi nuoruutensa merkkiteoksiin usein tarinoissaan, eikä ole ihme, että hän aloitti työnsä Muranossa juuri näillä muodoilla ja tekniikoilla. ”Kajakki voisi olla tuollainen metrin mittainen ja värillinen — musta, rubiini, ametisti, sininen — muistuta minua, että teen väriskaalat, kun pääsemme hotelliin.” Väriskaalat tehtiin illalla pienen venetsialaisen hotellin hiljaisessa ravintolasalissa. Aika kuitenkin tavoitti taiteilijan ja Pino Signoretto toteutti värilliset Kajakki-veistokset postuumisti vuonna 2009.

Marjatta Sarpaneva