"Mietiskelijä" on usein tulkittu edustavan Väinämöistä syvissä mietteissä.
Emil Wikström kertoo Pariisista Eliel Aspelinille 27.12.1898 päivätyssä kirjeessään veistoksen taustasta; "Valmistui viime viikolla sivutyönä eräs mietiskelevä vanhus, jolla on viitta hartioillaan ja joka lepuuttaa kyynärpäätään pöydällä, peukalo toisella poskella, etusormi toisella. Noin puolet luonnollisesta koosta."
Malli oli parrakas ranskalainen mies, jonka ulkonäkö vastasi Wikströmin käsitystä siitä, miltä tämä hahmo suomalaiskansallisesta eepoksesta tulisi näyttää.
Samassa kirjeessä hän kirjoitti myyneensä kipsiversion veistoksesta suomalaiselle oopperalaulajalle Aino Acktélle, jolla oli aikomus antaa sen lahjaksi hammaslääkärilleen.

"Ensimmäinen teos koko elämäni aikana, joka jää Ranskaan, ja vieläpä rahasta."

Wikström teki veistoksesta pronssivalun itse, mutta nyt huutokaupattavana olevan veistoksen hän omisti arkkitehti Birger Federleylle vuonna 1913. Sitä tehtiin vain yksi toinen kappale, joka kuuluu nykyään Gösta Serlachiuksen kuvataidesäätiön kokoelmaan.
Molemmat veistokset valoi J. Petermann Brysselissä vuonna 1911.