Musta Kajakki
Oliko Sarpanevalla töidensä joukossa jokin lempityö? Jos sellainen pitää nimetä, ehkä se olisi Kajakki. Alkuperäinen teos syntyi 1950-luvulla, jolloin lasia ei ymmärretty veistosmateriaalina.
Timo palasi nuoruutensa merkkiteoksiin usein tarinoissaan, eikä ole ihme, että hän aloitti työnsä Muranossa juuri näillä muodoilla ja tekniikoilla. ”Kajakki voisi olla tuollainen metrin mittainen ja värillinen — musta, rubiini, ametisti, sininen — muistuta minua, että teen väriskaalat, kun pääsemme hotelliin.” Väriskaalat tehtiin illalla pienen venetsialaisen hotellin hiljaisessa ravintolasalissa. Aika kuitenkin tavoitti taiteilijan ja Pino Signoretto toteutti värilliset Kajakki-veistokset postuumisti vuonna 2009.
Mustan Kajakin ydin on kirkasta lasia, jota verhoaa reunoilla ja pohjassa ohut musta lasikerros. Pinta on kirkasta lasia. Muodosta johtuen teos näyttää kokonaan mustalta. Musta verholasi on asetettu kirkkaan ytimen pinnalle keramiikan tekoa muistuttavalla ”makkaratekniikalla”. Paksuhko pinnoite ohenee työstön edetessä ja saa lopullisen vahvuutensa hiomossa. Veistoksen kärjissä tekniikka on havaittavissa. Mustia Kajakkeja valmistui vuonna 2009 kolme kappaletta. Valitettavasti yksi rikkoutui Italiassa kuljetuksen aikana.

Marjatta Sarpaneva