Bretagnessa Pont-Avenissa maalattu "Varjo muurilla" vuodelta 1883 oli Helene Schjerfbeckin korkealla arvostama maalaus, hän koki löytäneensä siinä modernia uutta näkemystä. Aihe saikin hänet orkesteroimaan useita uustulkintoja teemasta.

Einar Reuterin (alias H. Ahtela) tietojen mukaan aiheesta maalattiin myöhemmin kuusi uustulkintaa vuodesta 1927 vuoteen 1933, kaikki tunnistettavasti erilaisia, kooltaan suurin oli Ester ja Jalo Sihtolan kokoelmaan kuuluva maalaus, nimeltään myös "Vihreä penkki". Kolme uustulkintaa on toteutettu vesiväreillä, tämä on niistä kaikkein abstraktisin.

Huomio kiintyy ensin neljään eri kokoiseen valkeaan guassitäplään tai läikkään maalauksessa. Ne hallitsevat rytmitystä ja luovat jännitteen sommitteluun, jonka vastavoimana ovat puunrungot, varjot ja penkki. Sommittelu ikään kuin kelluu pinnalla japanilaiseen tapaan. Tätä vaikutelmaa tukevat myös maalaamattomat, avoimiksi jätetyt reuna-alueet. Valkoiset pilvimäiset läikät nostavat myös esiin puiden rungot ja hienostuneet siniharmaat varjot ja valkoinen pyöreä täplä merkitsee maalauksen inhimillisen, lähes huomaamattoman keskuselementin, penkin. Kaikki ilmentävät Helene Schjerfbeckin tunnusomaista kuvatilan hallintaa ja runollisen tunnelman luomista.

Leena Ahtola-Moorhouse