Ellen Thesleff

Ellen Thesleff (1869–1954) oli kotoisin vanhasta itäsuomalaisesta kulttuurisuvusta, jonka juuret olivat todennäköisesti Baltian maissa tai Venäjällä. Hänen taiteilijanuransa sai poikkeuksellisen suotuisan alun, sillä hänen oma isänsä, helsinkiläinen insinööri Alexander August Thesleff, oli hänen ensimmäinen opettajansa ja tuki hänen suunnitelmiaan ryhtyä taiteilijaksi. Myös muut perheenjäsenet olivat musikaalisesti ja taiteellisesti lahjakkaita. Gerda (1871–1939) opiskeli keraamikkona ja nuorimmasta tyttärestä Thyrasta (Söderhjelm, myöhemmin Castrén 1880–1959) tuli hopeaseppä. Myös veljet Eynar (1867–1927) ja Rolf (1878–1938) olivat kiinnostuneita taiteesta, mutta erityisesti kolme sisarta olivat keskenään hyvin läheisiä.
Ellen Thesleff opiskeli Adolf von Beckerin yksityisakatemiassa vuosina 1885–1887 ja sen jälkeen Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1887–1889. Hän oli kuitenkin pettynyt opetukseen ja päätti sen sijaan maalata Gunnar Berndtsonin ateljeessa vuosina 1890–1891. Tänä aikana syntyi teos "Kaiku", jota voidaan pitää Thesleffin läpimurtona. Maalaus, joka kuvaa nuorta paimentyttöä huutamassa aamuauringon loisteessa, on täynnä taianomaista tunnelmaa ja romanttista kaipausta. Realismiin viittaavista piirteistä huolimatta suurissa väripinnoissa voi havaita synteettisyyden piirteitä ja selkeää syvällisyyttä, jota Ellen Thesleff jalosti edelleen opiskellessaan Académie Colarossissa Pariisissa vuosina 1891–93.
Pariisissa Thesleff ystävystyi samoihin aikoihin Pariisissa opiskelevan Magnus Enckellin kanssa. Enckell oli täysin symbolismin lumoissa, ja vaikka Thesleff sai häneltä paljon vaikutteita, tämä taidesuuntaus ilmeni eri tavoin molempien taiteilijoiden tuotannossa. Magnus Enckellin taiteessa symbolismin syvällisyys ja melankolia ilmenevät voimakkaina tunteina ja voimakkuutena, kun taas Thesleffin teokset ovat askeettisia ja maalattuja niukalla paletilla. Samalla niissä on havaittavissa hellä ja hauras eleganssi, joka luo tunteikkaan ja lumoavan kokonaisuuden. Yhteistä molemmille taiteilijoille oli kuitenkin kauneuden palvonta, ja kun otetaan huomioon, että 1890-luku oli taiteen kannalta ihmiskeskeinen vuosikymmen, tämä merkitsi entistä suurempaa etääntymistä realismista, joka ihannoi perinteistä maisemamaalausta. ”Henkilö, joka loistaa sisältäpäin eikä muutu säällä kuin säällä, sitä minä etsin”, kirjoitti Magnus Enckell vuonna 1891. Tämä asenne yhdisti Thesleffin ja Enckellin ja monessa mielessä koko nuoren symbolistisukupolven.
Thesleffin ranskalaiset esikuvat olivat Puvis de Chavannes ja Édouard Manetin varhaiset teokset, joissa oli selkeitä pintoja ja ääriviivoja. Hän oli myös kiehtonut egyptiläisen taiteen salaperäisyydestä ja puhtaasta estetiikasta. Pian hän ihastui myös italialaisen renessanssin puhtauteen, jota edustivat esimerkiksi Fra Angelico, Botticelli ja kirkkojen kimaltelevat mosaiikit. Hän matkusti ensimmäisen kerran Firenzeen vuonna 1894, eikä kestänyt kauan, ennen kuin Thesleff alkoi pitää Italiaa toisena kotimaanaan.
Isän äkillinen kuolema vuonna 1892 oli Ellen Thesleffille kokemuksena raskas, ja hän oli pitkään kykenemätön maalaamaan syvän masennuksen vuoksi. Samalla isän kuolema syvensi perheen, erityisesti äidin ja kolmen tyttären, Ellenin, Gerdan ja Thyran yhteenkuuluvuutta entisestää. Perheen harmonia herätti ihailua myös ulkopuolisissa.
Pikkusisko Thyra oli Ellen Thesleffin suosikkimalleja, ja ensimmäinen muotokuva hänestä tehtiin vuonna 1892. Ilmaisu muuttui myöhemmin 1890-luvulla, ja esimerkiksi vaaleanvihreä ja sinivioletti lisättiin palettiin. Nyt myytävänä oleva Thyra Elisabethin muotokuva vuodelta 1897 on tyylillinen helmi, joka osoittaa Ellen Thesleffin taiteellisen ilmaisun ennen kuin 1900-luvun ensimmäiset vuodet suuntasivat hänet kohti värikkäämpää tyyliä. Aivan kuten taiteilijan ylistetty ja tunnettu omakuva vuodelta 1895, tämä teos kantaa salaperäistä syvyyttä, suurta ja pelkistettyä rauhaa sekä melankolista harmoniaa. Thyra on nojautunut eteenpäin ja antaa melkein vaikutelman astuvansa ulos maalauksesta. Katse on unenomainen, mutta samalla syvästi keskittynyt, tausta on vivahteikas ja värisevä. Taiteilija on vanginnut ihailtavalla tarkkuudella rakkaan pikkusiskonsa sisimmän olemuksen.