Salokivi toimi Turun piirustuskoulun piirustuksenopettajana sekä piirustuksenopettajana suomalaisessa klassillisessa ja reaalilyseossa vuosina 1914–1917. Hänellä oli myös oma taidemaalarikoulu Helsingissä vuosina 1930–1932.
Salokivi kuului Lallukan taiteilijakodin ensimmäisiin asukkaisiin ja asui siellä vuosina 1933–1940. Kesät hän vietti usein saaristossa, joka oli hänelle rakas. Pellingin, Turun saariston ja Ahvenanmaan maisemat on ikuistettu lukuisissa hänen maalauksissaan. Santeri Salokivi kuoli 26.3.1940 pian talvisodan rauhanjulistuksen jälkeen. Pari vuotta myöhemmin, keväällä 1942, pidettiin sekä Helsingissä että Turussa hänen muistonäyttelynsä, joka sai ylistävät arvostelut ja toi lohtua ihmisten mieliin sotavuosien synkkinä aikoina.
Santeri Salokivi -teemahuutokaupan kohteet, jotka alun perin ovat peräisin taiteilijan jäämistöstä, ovat esimerkkejä hänen lahjakkuudestaan ja vakavasta suhtautumisestaan taiteeseen sekä omaan luomisprosessiinsa. Huutokauppa osoittaa myös, että värien kokeilu oli Salokivelle luontaista.
Puoliso Majsi Salokivi kuvaili taiteilijan taiteellista toimintaa kolmella sanalla: elämä, valo ja ilo. Nämä ovat kiistatta ne tekijät, jotka edelleen ihastuttavat ja kiehtovat uusia Salokiven taiteen ystäviä.