Vuosina 1909-1910 Einar Nerman opiskeli kuuluisan taiteilija Henri Matissen johdolla Pariisissa L'académie Matissessa.

Opiskeluvuosinaan Pariisissa Einar Nerman maalasi muotokuvia useista ruotsalaisista koulutovereista. Tukholman kansallismuseo on vuosien varrella hankkinut joukon juuri näitä taiteilijamuotokuvia.
Einar Nermanin muotokuvat Isaac Grünewaldista, Einar Jolinista, Arthur Percystä, Leander Engströmistä ja Birger Simonssonista ovat siis mukana Kansallismuseon kokoelmassa. He kuuluivat taiteilijaryhmään "De unga", jonka ensimmäistä Tukholman näyttelyä (1909) pidetään modernismin läpimurrona ruotsalaisessa taiteessa.

1920-luvulla Einar Nerman työskenteli sarjakuvapiirtäjänä The Tatler -lehden Lontoossa, jossa hän sai mainetta houkuttelevien julkkispilakuvien luojana.

Työskenneltyään muutaman vuoden kuvataiteilijana New Yorkissa Einar Nerman vakiinnutti itsensä Tukholmassa huolellisena muotokuvamaalarina. Ruotsalaiset julkkikset, kuten Greta Garbo, Signe Hasso ja "Haagin pikkuprinssi" (tuleva kuningas Karl XVI Kustaa), olivat niitä, joita kopioitiin huolellisesti.

Lisäksi Einar Nerman teki kuvituksia Selma Lagerlöfin ja August Blanchen kirjoihin.

Einar Nerman loi Solstickepojkenin, kuuluisan ruotsalaisen symbolin 1930-luvulta lähtien.
Blondi ja kihara poika oli alusta asti blondi ja kihara tyttö. Maalaus perustui Einar Nermanin alkuperäisiin kuviin satuhahmosta Tummelisasta, samasta satuhahmosta, joka esiintyy huutokauppamaalauksessa.

Mutta Einar Nerman tunsi painetta tehdä nopeasti ehdotus Stiftelsen Solstickanille. Talvella 1936 Nerman maalasi siksi mukautetun version Tummelisasta, jossa HC Andersenin sadun vaaleatukkainen tyttö muutettiin pojaksi.

Einar Nermanin teoksia löytyy muun muassa Tukholman kansallismuseosta ja Moderna Museetista.