Wäinö Aaltonen (1894-1966)
Wäinö Aaltonen oli merkittävä suomalainen kuvanveistäjä, syntynyt vuonna 1894 Karinaisissa. Suurimmaksi osaksi itseoppineena hän loi useita kansallisia monumentteja Suomen itsenäistymisen jälkeen, aluksi klassiseen tyyliin mutta myöhemmin postkubistisia elementtejä hyödyntäen.
Aaltonen opiskeli piirustusta ja maalausta Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, mutta kiinnostui myöhemmin kiviveistoksista ja kuvanveistosta. Hän oppi marmorinveiston tekniikoita sukulaiseltaan, kuvanveistäjä Aarre Aaltonenelta, ja harjoitteli kiviveistäjien opissa Hirvensalossa. Hänen läpimurtonsa tapahtui Turun Taideyhdistyksen 25-vuotisjuhlanäyttelyssä vuonna 1916, jossa kriitikot ihailivat Aaltonen tyylikkäitä linjoja, monumentaalisuutta ja taiteellista näkemystä. Hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä pidettiin Vaasassa vuonna 1922. Matka Italiaan vuonna 1923 teki syvän vaikutuksen hänen työskentelyynsä ja cubismin vaikutus näkyy monissa hänen teoksissaan.
Wäinö Aaltosen taide kunnioittaa materiaaleja, olivatpa ne marmoria, pronssia tai graniittia, ja hänen teoksissaan voi havaita vaikutteita Egyptistä. Hänet tunnetaan yksityiskohtien tarkasta käsittelystä ja kyvystä vangita liike kiinteisiin materiaaleihin. Aaltonen on vaikuttanut merkittävästi nuorempiin taiteilijasukupolviin, ja hänen laaja tuotantonsa on pääasiassa esillä Turun Wäinö Aaltosen museossa.
