Paavo Tynell oli ensimmäinen suomalainen muotoilija, joka keskittyi suunnittelemaan ainoastaan valaisimia. Koulutukseltaan hän oli peltiseppä ja teki töitä metallialalla, kunnes vuonna 1918 liittyi mukaan perustamaan taidetakomo Taito Oy:tä. Taito Oy:n suunnittelijana sekä omissa projekteissaan Tynell käytti hyväkseen kokemustaan metallien käytöstä ja pintojen käsittelystä valon manipuloimisessa. Hän keksi uusia tapoja käyttää epäsuoraa valaistusta pehmeämmän ja tunnelmallisemman valaistuksen saavuttamiseksi. Juuri tämä tunnelmallisuus teki Tynellin valaisimista erittäin suosittuja esimerkiksi ravintoloissa, joissa atmösfääri on kirkasta valoa tärkeämpää.

Taito Oy:n töiden lisäksi Tynell suunnitteli valaistuksia eri arkkitehtien kanssa esimerkiksi Helsingin Eduskuntataloon, YK:n pääsihteerin työhuoneeseen New Yorkissa sekä Helsingin Lasipalatsiin. Vaikka kiillotetut messinkiset valaisimet ovat Tynellin tunnetuimpia, hän suunnitteli niiden lisäksi erilaisia valaisimia eri ostajille. Koristeelliset, barokkityyliset, lehdin ja köynnöksin koristellut valaisimet olivat haluttuja tiettyjen ostajien keskuudessa, kun taas yksinkertaisemmat, tyylitellymmät valaisimet sopivat hienosti uusiin, pienempiin kaupunkiasuntoihin. Tynell omaksui varhain funktionalismin ideaalit ja käytti näitä myös valaisinten suunnittelussa. Sodanjälkeisenä aikana myös kansallisaatteet, suomalaisen luonnon ihannoiminen sekä perinteet olivat tärkeitä kansan keskuudessa. Tämä näkyy myös Tynellin valaisinten suunnittelussa, kuten Lehmänkellossa, Tähtitaivaassa sekä Lumihiutaleessa.

Koristeelliset kattovalaisimet saivat inspiraationsa klassisista kattokruunuista ja perinteisistä himmeli-joulukoristeista, ja ne luovat huoneeseen upeita varjokuvioita ja elävän valon. Suosittujen messinkivalaisimien rei’itetyt varjostimet ja epätavalliset materiaalien yhdistelmät – lasi, messinki, nahka ja rottinki – olivat tyypillisiä Tynellille ja myös muut suunnittelijat alkoivat käyttää näitä 1950- ja 60-luvuilla. Messinkiä käytettiin jo varhain, mutta se pääsi oikeuksiinsa vasta sodan aikana, jolloin ulkomailta saadut materiaalit olivat niukat ja kotimainen, Outokummusta saatu messinki oli käytettävissä.

Tynellin valaisimet olivat suosittuja sekä Suomessa että ulkomailla, ja hän teki usein töitä amerikkalaisten arkkitehtien kanssa. Varsinkin 1940- ja 1950-luvuilla Tynellin valaisimet olivat suosittuja Amerikassa ja niitä myytiin Finland House -liikkeen kautta. Kaikkien sähkövalaisinten tuli täyttää amerikkalaiset turvallisuusvaatimukset ja Tynellin täytyi suunnitella tiettyjä malleja uudelleen. Amerikassa valaisimia ei saanut ripustaa suoraan sähköjohdosta, joten Tynell kehitti vastapainomekanismin, jonka avulla johdosta riippumatonta kattovalaisinta voitiin nostaa ja laskea.

Tynellin valaisimet Design + Art Helsinki -huutokaupassa: