Helsinkiläinen valokuvaaja Ismo Hölttö (s. 1940) lukeutuu merkittävimpiin suomalaisiin valokuvaajiin. Höltön tunnetuimmat teokset ajoittuvat 1960- ja 1970-luvuille, jolloin aloitteleva valokuvaaja kierteli ympäri Suomea kuvaten kasvavassa Helsingissä sekä tyhjenevällä maaseudulla kohtaamiaan ihmisiä omissa elinympäristöissään. Hölttö kehittyi harrastuneisuuden myötä herkkävaistoiseksi ihmiskuvaajaksi sekä teknisesti taitavaksi itseoppineeksi taiteilijaksi. Nykykatsojalle Höltön valokuvat avaavat näkymiä 1960-luvun muutostilassa olevaan Suomeen. Niissä lämmöllä ja joskus huumorillakin kuvatut puolen vuosisadan takaiset suomalaiset ovat pysähtyneet hetkeksi kesken työn teon, leikin tai lepohetken, ja katsovat meitä oman arkensa keskeltä. Ismo Hölttö on saanut kuvistaan lukuisia palkintoja, ja hänen tuotantoaan on esitelty laajasti näyttelyissä mm. Ateneumissa, Suomen valokuvataiteen museossa sekä viimeisimpänä Hakasalmen huvilassa Helsingissä.