Kuvataiteilija Teemu Saukkosen uran läpimurto tapahtui 1980-luvun alussa. Tutkimuskohteena oli tuolloin ihminen ja ilmaisukeinona voimakkaan ekspressiivinen maalaus. Aluksi malleina olivat taiteilijan läheiset ja taiteilija itse, myöhemmin ihminen muuttui anonyymiksi, iättömäksi ja sukupuolettomaksi. Saukkoselle ihminen oli keino kuvata kokonaista elämäntilannetta. Elämä asettui taiteen edelle ja taiteilijan ja hänen kuviensa tehtävä oli nöyrästi palvella elämää.

1990-luvulla maalauksissa säilyi voimakas materiaalisuus ja fyysisyys, mutta käsitteelliset elementit lisääntyivät ajan yleisten taidevirtausten mukana. Elävä pintastruktuuri ja rikas kuviomaailma tulivat keskeisiksi ilmaisukeinoiksi. Sanat ilmestyivät kuviin visuaalisiksi elementeiksi muiden joukkoon. Väriasteikko laajeni uran alkuvaiheen murretuista sävyistä puhtaampiin ja kirkkaampiin väreihin.

Saukkosen taiteen läpikäyvänä teemana on fyysisyys, joka ilmenee erilaisina kollaasiratkaisuina, vaihtelevan paksuisina väripintoina sekä teosten suurena kokona. Hän maalaa suoraan lattialla olevalle kankaalle, jolloin väriä voi kaataa ja roiskia. Paksut ja ohuet, kiiltävät ja läpikuultavat maalipinnat luovat vaihtelullaan teoksiin jännitteitä.

Joulukuussa 2005 Teemu Saukkonen esitteli Forum Boxissa uusia maalauksiaan. Suurimmat teokset peittivät tilan korkeimmat seinät lähes lattiasta kattoon. Ilmaisun mittakaava ulottui pienempien maalausten osana olleesta ristipistosta suurimpien telalla levitettyyn maalipintaan.

Teos myydään yhteistyössä Forum Boxin kanssa.