Alexander Calder
Modernin naisen koruntekijä
Bukowskin tuleva Helsinki Design Sale -huutokauppa esittelee kolme uniikkia Aino Aallolle ja hänen perheelleen kuulunutta Alexander Calder -korua.
Helsinki Design Sale 24. huhtikuuta – 3. toukokuuta
Amerikkalainen taiteilija Alexander Calder (1898–1976) valmisti 1930–1940-luvuilla uuden modernin, itsenäisen naisen makua miellyttäviä koruja. Hänen veistoksellisia teoksiaan kantoivat muiden muassa galleristi Peggy Guggenheim, kirjailija ja feministi Simone de Beauvoir sekä taiteilija Georgia O’Keeffe – ja myös arkkitehti Aino Aalto.
Calder uudisti 1930-luvulla korumuotoilun perinteen ja hänen valtava vaikutuksensa moderniin korusuunnitteluun näkyy edelleen. Hän hylkäsi perinteiset materiaalit luoden korun, jonka arvoa ei määritellyt jalokivien määrä vaan idea ja muoto. Liikkuvista mobile-teoksistaan myöhemmin tunnettu taiteilija lähestyi koruja pienoisveistoksina, jotka heräsivät eloon kantajansa keholla.
Metalleista Calder käytti lähinnä hopeaa, messinkiä ja kuparia, jalokivien sijaan hän valitsi meren hiomia lasinpaloja, särkyneiden posliiniastioiden sirpaleita, kiviä ja jopa luita. Vaatimattomissa materiaaleissa voi nähdä pyrkimyksen luoda kauniita esineitä myös vähemmän varakkaille kantajille, ja näin demokratisoida korujen käyttöä. Tämä korujen ulottuvuus puhutteli varmasti myös Artekin perustajiin lukeutuvaa Aino Aaltoa, olihan Artekin aatteena tuoda kauniimpaa arkea kaikille yhteiskuntaluokille.
Calder uudisti 1930-luvulla korumuotoilun perinteen ja hänen valtava vaikutuksensa moderniin korusuunnitteluun näkyy edelleen. Hän hylkäsi perinteiset materiaalit luoden korun, jonka arvoa ei määritellyt jalokivien määrä vaan idea ja muoto.
Calder valmisti kaikki korunsa käsin yksittäiskappaleina ja lahjoitti niitä pääasiassa perheelleen ja ystävilleen. 1930-luvulla Calder-koruista muodostui muoti-ilmiö avantgarde-taiteen sekä kansainvälisen modernismin piireissä, ja uransa alkuvaiheissa oleva taiteilija teki myös jonkin verran koruja myytäväksi. Calder ei kuitenkaan koskaan suostunut korujen massatuotantoon, mikä teki niistä entistä halutumpia.
”Museum of Modern Art:in avajaisissa [vuonna 1939] kaikilla oli Calder-koruja, joka siihen aikaan oli merkki siitä, että kuului oikeaan joukkoon”, on Maire Gullichsen, Aino Aallon rinnalla yksi Artekin perustajista, myöhemmin todennut.
Tähän ”oikeaan joukkoon” kuuluivat Aino Aalto ja Maire Gullichsen, jotka molemmat vuosien varrella vastaanottivat useampia koruja lahjoina Calderilta. Aino ja Alvar Aallon pitkä ystävyys Calderin kanssa alkoi 1930-luvun Pariisissa. Vuoden 1937 Pariisin maailmanäyttelyn alla Aallot vierailivat Calderin Pariisin kodissa ja vielä samana vuonna Artekin galleriassa esiteltiin suomalaista taidekenttää kohahduttanut modernin taiteen tuulahdus: Fernand Légerin ja Alexander Calderin yhteisnäyttelyä, jossa nähtiin Calderilta viisi varhaista mobilea.
Vuonna 1938 Artekin galleriassa esiteltiin Calderin koruja: niin surrealistisia jättikaulakoruja kuin helpommin myyviä pieniä mutta jykeviä spiraalisormuksia. Eriskummallisia, primitiivisiä hopeakoruja, luonnehdittiin tuolloin näyttelyarvioissa.
Alexander Calder: Korut -näyttely ei ollut myyntimenestys, mutta korumuotoilun historiassa Helsingissä järjestetty pieni esillepano on merkittävä tapaus. Se oli ensimmäinen yksinomaan taiteilijan koruihin keskittynyt näyttely ja jäi yhdeksi harvoista sellaisista, sillä 1950-luvulta eteenpäin Calder kohdisti huomionsa mobile-teoksiin ja valmisti koruja ainoastaan lahjoina läheisilleen.
”Museum of Modern Art:in avajaisissa [vuonna 1939] kaikilla oli Calder-koruja, joka siihen aikaan oli merkki siitä, että kuului oikeaan joukkoon”, on Maire Gullichsen, Aino Aallon rinnalla yksi Artekin perustajista, myöhemmin todennut.
Aaltojen ja Calderin ystävyys oli elinikäinen, heitä yhdisti samanlainen näkemys taiteesta ja arkkitehtuurista. Sotien välisenä aikana vuonna 1940 koko Aaltojen perhe matkusti useammaksi kuukaudeksi Yhdysvaltoihin ja vietti tuolloin aikaa Calderin ateljeekodissa Connecticutin Roxburyssa. Tältä matkalta on peräisin nyt huutokaupattava kukkaa esittävä herkkä rintakoru, jonka Calder antoi lahjaksi Aaltojen tyttärelle Johannalle, joka matkan aikana täytti 15 vuotta.
Calderin kaikki korut valmistuivat melko nopeasti, usein yhdessä päivässä. Hän kantoi aina mukanaan valmistukseen tarvittavia pihtejä, joiden avulla hän taivutti metallilankaa koruiksi. Calder takoi myös koruja vasaralla, jättäen lopputuloksen hiomattoman rouheaksi. Korujen muotokielessä näkyy vaikutteita ajan avantgarde-taiteen virtauksista: surrealismista, dadaismista, abstraktin taiteen eri suuntauksista sekä primitivismistä.
Spiraalin muoto on kiehtonut koruvalmistajia aina pronssikaudelta asti ja myös Calder oli erityisen viehättynyt tästä ikuisuutta kuvastavasta figuurista, joka toistuu usein hänen tuotannossaan. Calderin Aino Aallolle 1940-luvulla lahjoittama spiraalinmuotoinen rintakoru oli oletettavasti taiteilijan mielestä erityisen onnistunut malli, sillä hän valmisti useampia samankaltaisia, mm. Maire Gullichsenille ja Simone de Beauvoirille.
Ainon nimeä kantavan vyön soljen Calderin lahjoitti Aino Aallolle vuonna 1938. Ehkäpä vyö valikoitui lahjaksi Aino Aallolle siksi, ettei arkkitehti juuri käyttänyt koruja? Aaltojen tytär Johanna Alanen on todennut äidistään tämän pukeutuneen ”hyvistä materiaaleista tehtyihin kauniisiin vaatteisiin, mutta koruja hän ei paljon käyttänyt.”
Muutamaan 1930-luvun merkittävään taidetapahtumaan arkkitehti ja Artekin taiteellinen johtaja Aino Aalto valitsi kuitenkin ylleen Calder-korun. Hänen tiedetään käyttäneen Calder-rintakorua Helsingin Taidehallin Ranskalaisen taiteen näyttelyn avajaisissa vuonna 1939, sekä samana vuonna New Yorkin MoMa:n uuden siiven avajaisissa. Ranskalaisen taiteen näyttelyn avajaisista Aallon ja Maire Gullichsenin asuista on säilynyt seuraava maininta Svenska Pressen -lehdessä:
[Maire Gullichsen] oli erityisen elegantti pitkässä mustassa asussaan, sormissaan vaalea sifonkiliina ja kultainen Calder-koru olkapäillään. Omaperäisen korun vahvasti dekoratiivinen luonne ei olisi voinut toivoa parempaa taustaa! Myös arkkitehti Aino Aalto kantoi Calder-korua mustaa samettiasua vasten, se oli pitkähihainen ja iltaan sopiva. Mustan samettihameen alta pilkottavat varpaat paljastavat sandaalit hohtavan punaisine, käärittyä silkkiä olevine remmeineen.
Lehdessä mainitaan myös Maire Gullichsenin olleen ensimmäinen nainen, joka oli pitänyt näyttelyä avaavan puheen Taidehallissa. Tällaisille uusia polkuja raivaaville naisille ennenäkemättömän muotoiset Calder-korut olivat mitä sopivin valinta.
Korut myydään Bukowskin tulevassa online-huutokaupassa Helsinki Design Sale. Lisätietoja ja kuntoraportteja antaa designasiantuntijamme Anna Rosenius.
Teksti: Mia Zambra
Arkistokuvat: Aallon perheen kuva-arkisto
Lisätietoa ja kuntoraportteja:
