Studio Visit
Kuvanveistäjä Kim Simonsson
Studio Visit -sarjassa vierailemme taiteilijoiden ja muotoilijoiden ateljeissa ja työhuoneissa – tiloissa, joissa heidän teoksensa saavat muotonsa. Jokainen vierailu avaa näkymän heidän työskentelyynsä, materiaaleihinsa ja siihen kontekstiin, jossa teokset syntyvät. Tällä kertaa vierailemme suomalaisen taiteilijan Kim Simonssonin luona.
Simonsson tunnetaan figuratiivisista teoksistaan ja tunnusomaisista Moss People -hahmoistaan. Työssään hän yhdistää keramiikan perinteitä populaarikulttuurin, fantasian ja tarinallisuuden vaikutteisiin. Simonssonin taide on saanut laajaa kansainvälistä huomiota, ja hänen teoksiaan on ollut esillä näyttelyissä eri puolilla maailmaa.
Rakastan tekemistä ja veistämistä. Se on intohimoni, joten näen itseni aika pitkälti käsityöläisenä. Aiemmin minulle oli todella tärkeää, että olin kuvanveistäjä enkä keraamikko. Nykyään en enää välitä niinkään näistä nimikkeistä. Olen ymmärtänyt, että tätä minä olen – oikeastaan käsityöläinen.
Teen teoksia, joissa on aina jokin pieni twist, ja yritän saada niihin elämää tai tunnetta. Minulle se on tärkeämpää kuin jokin hyvin älyllinen lähtökohta. Itse prosessi on todella tärkeä.
Aiemmin minulle oli todella tärkeää, että olin kuvanveistäjä enkä keraamikko. Nykyään en enää välitä niinkään näistä nimikkeistä. Olen ymmärtänyt, että tätä minä olen – oikeastaan käsityöläinen.
Alan yleensä työskennellä heti. Valitsen jonkin tyylin tai idean, josta haluan lähteä liikkeelle, ja usein siitä syntyy teosryhmä, jota yhdistää sama ajatus. Sitten alan työstää sitä. Uniikkiteoksissa voi olla samoja elementtejä, mutta ne ovat silti yksilöllisiä. Teen myös joitakin teoksia editioina, jolloin niiden kuuluu tietenkin olla melko lähellä toisiaan.
Se oli oikeastaan vahinko. Olin tutustunut flokkaustekniikkaan jo aiemmin, kun asuin Torontossa 2000-luvun alussa. Myöhemmin, ollessani residenssissä luonnonsuojelualueella, aloin miettiä tekniikkaa uudelleen ja tilasin erilaisia värejä ja kuituja kokeiltavaksi.
Jostain kumman syystä olin tilannut neonkeltaista kuitua. Laitoin sitä mustaan veistokseen, josta pidin, ja yhtäkkiä veistoksen pinnalle muodostui eräänlaista kummallista sammalta.
Residenssialueella oli vanhoja lehtipuita, joiden pinnalla kasvoi kaunista sammalta. Tein jo silloin näitä lapsihahmoja, jotka olivat aiemmin saaneet enemmän vaikutteita populaarikulttuurista – anarkistisia, sylkeviä tyttöjä ja sen sellaista. Silloin aloin miettiä, miksen tekisi tällaisia peikko- tai metsähahmoja, joilla olisi tällainen pinta. Siitä kaikki lähti.
Minulle on aina ollut tärkeää, että tekemisessä on oma persoonallinen ote ja oma tyyli. En oikein tiedä, mistä se tulee – ehkä se on aika lapsellinen tapa ajatella, että pitäisi olla oma tyyli. Mutta pidän sitä edelleen tärkeänä.
Heitä on monia. Kuvanveistäjänä Rodin on kyllä se tärkein. Kun olen Pariisissa, yritän aina käydä hänen museossaan. Hän oli mielestäni paras kuvanveistäjä. Nuorempana Jeff Koons inspiroi minua. Hän oli niin erilainen ja teki juuri sitä mitä halusi. Myös Takashi Murakamin veistokset ovat inspiroineet minua, ja Ron Mueck on kuvanveistäjänä aivan loistava.
Minulle on aina ollut tärkeää, että tekemisessä on oma persoonallinen ote ja oma tyyli. En oikein tiedä, mistä se tulee – ehkä se on aika lapsellinen tapa ajatella, että pitäisi olla oma tyyli. Mutta pidän sitä edelleen tärkeänä.
Sanoisin varmaan, että se herättää tunteita. Kun olin Pariisissa, näin Lucio Fontanan keramiikkanäyttelyn. Hänet tunnetaan ennen kaikkea maalauksistaan, mutta hän työskenteli myös keramiikan parissa. Siitä näki, kuinka paljon hän nautti saven käsittelystä ja siihen tarttumisesta – siinä oli selvästi tekemisen iloa. Teoksissa oli jotain lapsenomaista, mutta samalla ne olivat hyvin edistyneitä. Se oli niin puhdasta keramiikkaa kuin vain voi olla. Sormenjäljet ja itse tekeminen näkyivät niissä.
Seuraa Simonssonin työtä Instagramissa: @kimsimonsson.
Tuotanto / kuvat: Bukowskis
Valokuvaaja: Anton Reenpää
Kim Simonssonin aiemmin myytyjä teoksia