Albert Edelfelt, "Malliharjoitelma Kuningatar Blankaa varten".
Monogrammisigneerattu. Merkitty 'Paris le 7 Février 1877', sekä omistuskirjoituksella; 'Esquisse inachevée à l’ami Filippe F'. Öljy levylle, 21,5x16 cm.
Iänmukaista kulumaa.
Lahja taiteilijalta professori Filip Forsténille; siirtynyt perintönä samassa perheessä.
"Karjalas utställningar av konstverk i privat ägo",
Viipuri 1931, nro 48.
"Edelfelt Pariisissa", Turun taidemuseo 6.5.-16.9.2001 ja Tikanojan taidekoti, Vaasa 28.9.-25.11.2001, nro 9.
Bertel Hintze, "Albert Edelfelt", Helsinki 1942, nro 84.
Marina Catani, "Edelfelt Pariisissa", Turun taidemuseo 2001, kuvattuna ja kuvailtuna s.122-123.
Tuulikki Kilpinen, "Modulation sur la toile: La Reine Blanche d’Albert Edelfelt (1854-1905)", Histoire de l’art no. 50, June 2002, s. 70.
Marina Catani, "Drottning Blanca – Iscensatt av Albert Edelfelt i Quartier Latin i Paris 1877", Finskt Museum 2016, s. 80.
Kuningatar Blanka on yksi Suomen rakastetuimmista maalauksista. Albert Edelfelt maalasi sen Pariisissa ateljeessaan osoitteessa 24 rue Bonaparte Latinalaisessa korttelissa, ja se oli esikoismaalauksena esillä Salongissa samana vuonna, jolloin hän lopetti taideopintonsa. Maalauksen pääteemana on äidillinen onni, ja puolihistoriallinen genremaalaus on saanut innoituksensa Zacharis Topeliuksen vuonna 1872 Helsingissä ilmestyneessä Lastenlukemistossa julkaisemasta lastenlorusta Rida ranka.
Aihe perustuu legendaan Keski-Belgiassa sijaitsevassa maakunnassa syntyneestä Namurin kuningattaresta Blanchesta (1320-1362) ja hänen aviomiehestään, Ruotsi-Norjan unionin kuninkaasta Magnus Erikssonista (1316-1374). Pariskunnan kahdesta pojasta nuorempi poika Håkan meni naimisiin Margarethan kanssa, joka oli Valdemar Atterdagin tytär Tanskasta. Topeliuksen saagassa kuningatar Blanka tekee avioliittosuunnitelmia nuorelle pojalleen, joka jonain päivänä hallitsisi avioliiton kautta koko Pohjolaa.
Kesällä 1872 Edelfelt oli ihaillut Gripsholmin linnassa kuningatar Blankan muotokuvaa, jonka oli maalannut tuntematon taiteilija. Hän kertoi tästä Hufvudstadsbladetissa vuonna 1903 julkaistussa haastattelussa. Tätä silmällä pitäen hän maalasi Pariisissa nyt myytävänä olevan tutkielman. Se muistuttaa hämmästyttävän paljon Gripsholmin muotokuvaa. Mallin tummat hiukset on keskijakauksella, hän on valkoiseen pellavapukuun pukeutunut ja neliönmuotoiselle alustalle ovaalin sisään maalattu. Gripsholmin maalaus on sommiteltu samalla tavalla, paitsi että hänellä on kruunu ja valtikka.
Edelfelt käytti tätä mallia äidin hahmomallina ja korvasi myöhemmin hänen kasvonsa toisella vaaleatukkaisella mallilla. Hän oli perehtynyt muun muassa Viollet-le-Ducin hiljattain tekemään tutkimukseen 1300-luvun vaatetuksesta ja huonekaluista ja tullut siihen tulokseen, että useimmat keskiaikaiset kaunottaret olivat vaaleita. Kaikkiaan Edelfelt maalasi kaksi mallia ja suuren mallinuken. Tämä ensimmäinen malli, jonka runsaasta rinnasta näkyi yksi nänni, oli hänen ateljeessaan, kun ruotsalainen taiteilija George Pauli vieraili siellä. Aluksi Edelfeltillä ei ollut mallille sopivia pukuja. Myöhemmin hän rakensi yksinkertaisen silkkipuvun, joka oli kiinnitetty vain saumoista nastoilla. Vierailusta Edelfeltin ateljeessa Pauli kirjoittaa seuraavaa;
"Mitähän Edelfeltin äiti olisi sanonut, jos hän olisi nähnyt poikansa ”pariisilaisen” yksinkertaisen asumuksen /.../ Edelfelt oli kiireinen tutkimusten kanssa ensimmäistä salonkimaalaustaan ”Kuningatar Blanka” varten. Siellä täällä erilaisia luonnoksia ja useita erilaisia piirroksia, joista osa alastonmallin jälkeen samassa asennossa kuin Blanka".
Teos on omistettu oopperalaulaja Filip Forsténille (1852-1932), joka kuului Edelfeltin ystäväpiiriin Pariisissa hänen opiskellessaan konservatoriossa vuosina 1874-1877. Forstén nimitettiin myöhemmin professoriksi ja hän toimi Wienin oopperassa.
Marina Catani
Albert Edelfelt is considered one of Finland's greatest artists of the 19th century. After studying in Antwerp and Paris, he settled in France, where he received several exhibition medals and was honored with the Legion of Honour, notably for the famous portrait of Pasteur. He was also summoned by Alexander III to St. Petersburg to portray the Tsar's children. Edelfelt often returned to themes from Finnish history, such as his illustrations for 'The Tales of Ensign Stål.'
Edelfelt's works display an artistic breadth that ranges from everyday life in the Finnish archipelago to prestigious society portraits and historical paintings. In his depictions of everyday life, he managed to merge traditional academic painting with the new techniques of plein air painting, which achieved great success in France. The painting 'The Funeral of a Child' was awarded a third-class medal at the annual Salon in Paris in 1880, marking the most significant international success for Finnish painting at the time.
Albert Edelfelt is primarily represented in Ateneum in Helsinki, but also in the National Museum in Stockholm, as well as museums in Copenhagen, Luxembourg, and Paris.
Lue lisää