Toivo Santeri Salokiveä (vuoteen 1900 asti Johansson) on kutsuttu suomalaisen taiteen aurinkolaulajaksi. Hänen myönteinen elämänasenteensa heijastui vahvasti hänen tuotantoonsa ja värimaailmaansa, ja siksi impressionismi oli hänelle luonteva taidesuuntaus. Niin sanottu marraskuulaisuus, joka nojasi ekspressionismiin ja tummiin väriskaaloihin, oli tuohon aikaan vallitseva taiteen ilmaisumuoto Suomessa. Salokivi kulki kuitenkin selvästi omaa tietään ja tarkasteli ympäristöään omalla tavallaan. Samalla hän kunnioitti perinteitä ja pysyi uskollisena klassiselle taiteelle, jota hän oli perusteellisesti tutkinut lukuisilla ulkomaanmatkoillaan.
Salokivi kävi Turun taideyhdistyksen piirustuskoulun vuosina 1900–1904 mm. Victor Westerholmin ja Elias Muukan johdolla. Hän osoittautui hyvin varhaiskypsäksi lahjakkuudeksi ja sai jo vuonna 1903 osallistua Turun Taideyhdistyksen 13. vuosinäyttelyyn muotokuvatutkielmalla. Tuohon aikaan oli hyvin harvinaista, että aloittelija hyväksyttiin näyttelyyn. Piirustuskoulun jälkeen hän opiskeli Münchenin kuninkaallisessa taideakatemiassa Saksassa vuosina 1905–1906 ja 1908–1909. Lisäksi hän opiskeli eri akatemioissa Pariisissa vuosina 1906, 1912, 1924 ja 1925. Merkittäviä matkoja hänen taiteellisen kehityksensä kannalta oli vuoden 1911 matka Venetsiaan ja vuoden 1914 Roomaan. Lue lisää
Salokivi toimi Turun piirustuskoulun piirustuksenopettajana sekä piirustuksenopettajana suomalaisessa klassillisessa ja reaalilyseossa vuosina 1914–1917. Hänellä oli myös oma taidemaalarikoulu Helsingissä vuosina 1930–1932.
Salokivi kuului Lallukan taiteilijakodin ensimmäisiin asukkaisiin ja asui siellä vuosina 1933–1940. Kesät hän vietti usein saaristossa, joka oli hänelle rakas. Pellingin, Turun saariston ja Ahvenanmaan maisemat on ikuistettu lukuisissa hänen maalauksissaan. Santeri Salokivi kuoli 26.3.1940 pian talvisodan rauhanjulistuksen jälkeen. Pari vuotta myöhemmin, keväällä 1942, pidettiin sekä Helsingissä että Turussa hänen muistonäyttelynsä, joka sai ylistävät arvostelut ja toi lohtua ihmisten mieliin sotavuosien synkkinä aikoina.
Santeri Salokivi -teemahuutokaupan kohteet, jotka alun perin ovat peräisin taiteilijan jäämistöstä, ovat esimerkkejä hänen lahjakkuudestaan ja vakavasta suhtautumisestaan taiteeseen sekä omaan luomisprosessiinsa. Huutokauppa osoittaa myös, että värien kokeilu oli Salokivelle luontaista.
Puoliso Majsi Salokivi kuvaili taiteilijan taiteellista toimintaa kolmella sanalla: elämä, valo ja ilo. Nämä ovat kiistatta ne tekijät, jotka edelleen ihastuttavat ja kiehtovat uusia Salokiven taiteen ystäviä.
