Birger Kaipiainen (1915–1988) tunnettiin keramiikkataiteen runoilijana, joka loi savesta uniikkeja maailmoja todellisuuden ja unelman rajapinnassa. Hän aloitti uransa Arabian taideosastolla vuonna 1937, ja jo alusta asti hän kulki omaa, runollista ja omintakeista polkuaan, erillään aikansa pelkistetystä muotokielestä. 1940- ja 1950-luvuilla hänen teoksensa muuttuivat yhä kolmiulotteisemmiksi, kun vadit ja tarjottimet kasvoivat reliefeiksi ja seisoviksi veistoksiksi, joiden surrealistinen, unenomainen tunnelma loi aivan oman maailmansa. Kaipiainen ei pyrkinyt jäljentämään todellisuutta, vaan rakensi symbolisen, värikkään universumin, joka kantoi hiljaista draamaa. 1960-luvun lopulla syntyivät hänen tunnetuimmat teoksensa: koristeelliset lautaset ja esineet, joissa kukat, hedelmät ja keramiikkahelmet muodostivat reheviä, lähes kuin omasta tahdostaan kasvavia ornamentteja. Näistä elementeistä tuli Kaipiaisen tunnusmerkkejä, visuaalisia merkkejä maailmasta, jonka vain hän kykeni tuomaan näkyviin. Birger Kaipiainen rakensi taiteessaan sillan arjen ja fantasian välille, jättäen pysyvän jäljen suomalaiseen muotoiluhistoriaan.