Bertel Gardberg (1916-2007) oli suomalaisen hopeasepän taiteen uranuurtaja, jonka tuotannossa viimeistelty muotoilu yhdistyy täydelliseen toimivuuteen. Gardberg suunnitteli pitkän uransa aikana monipuolisesti erilaista pienesineistöä aina kirkkohopeista ja koruista arkielämän käyttöesineisiin.
Yhteys luontoon ja käsillä tekeminen olivat Gardbergille jo lapsuudenkodissa opittuja arvoja, jotka myöhemmin tulivat määrittämään hänen uraansa. Etsittyään nuoruudessaan aikansa omaa aluettaan Gardberg hakeutui 1930-luvun lopulla kultaseppäkouluun sekä taideteollisuuskeskuskouluun, joista hän löysi oman kutsumuksensa ja sai hyvän pohjan käsityötaidoille. Opintojen jälkeen hän hakeutui vielä hopeasepän oppiin Tanskaan. Lue lisää
Yhteys luontoon ja käsillä tekeminen olivat Gardbergille jo lapsuudenkodissa opittuja arvoja, jotka myöhemmin tulivat määrittämään hänen uraansa. Etsittyään nuoruudessaan aikansa omaa aluettaan Gardberg hakeutui 1930-luvun lopulla kultaseppäkouluun sekä taideteollisuuskeskuskouluun, joista hän löysi oman kutsumuksensa ja sai hyvän pohjan käsityötaidoille. Opintojen jälkeen hän hakeutui vielä hopeasepän oppiin Tanskaan.
Palattuaan Suomeen Gardberg perusti oman verstaan Helsinkiin 1949. Koska jalometalleista oli puutetta, joutui Gardberg sulattamaan mm. vanhoja ulkomaisia hopeakolikoita raaka-aineekseen. Ehkäpä materiaalipula vaikutti myös Gardbergin innostukseen yhdistellä luovasti erilaisia materiaaleja. Käyttöesineissään hän esimerkiksi päällysti messinkiä nahalla ja valmisti puurasioihin kansia kivestä ja metallista, onnistuen luomaan materiaalien välille täydellisen sopusoinnun. Gardbergille materiaalien tuntemus ja niiden ehdoilla työskentely oli tärkeää, ja hän opiskelikin uransa varrella jatkuvasti uusien materiaalien käyttöä.
Vuosittaiset taideteollisuusnäyttelyt sekä menestys Milanon triennaaleissa poikivat Gardbergille 1950-luvulta alkaen lukuisia suunnittelutehtäviä. Hän suunnitteli ruokailuvälinesarjoja Hopeatehtaalle ja Kultakeskukselle hopeasta, ja Fiskarsille ja Hackmannille ruostumattomasta teräksestä yhdistettynä muihin materiaaleihin.
Gardberg piti toimivia arkielämän käyttöesineitä korkeassa arvossa, ja suhtautui niiden suunnittelutyöhön antaumuksella. Gardbergin käyttöesineissä yhdistyy kauneus ja käytännöllisyys, ja niiden näennäinen yksinkertaisuus on tosiasiassa pitkän kehitystyön tulosta. Gardbergin kekseliäisyys näkyy esimerkiksi hänen Björkboda Brukille suunnitelemissaan pronssisissa mortteleissa ja pähkinänsärkijässä, joista ei roisku.
Gardberg ehti uransa aikana saada kaikki oman alansa merkittävimmät palkinnot ja tunnustukset aina Milanon triennaaleista Pro Finlandiaan. Vuonna 1982 hän sai vielä akateemikon arvon.
Gardberg koki ennen kaikkea olevansa käsityöläinen. Hän puhui käsityöperinteiden jatkumisen puolesta, ja myös opetti Taideteollisessa oppilaitoksessa perinteitä vaaliakseen. Hän suhtautui intohimolla ja kunnioituksella käyttämiinsä materiaaleihin, ja suunnittelijana piti tärkeimpänä tehtävänään luoda käyttökelpoisia ja kauniita arkielämän esineitä.
