Uusi sesonki – uudet kohokohdat: Akseli Gallen-Kallela
Akseli Gallen-Kallela, 55,5x65,5 cm, öljy kankaalle, signeerattu. Lähtöhinta: 80 000 €. Myydään Bukowskilla 5. - 14. maaliskuuta. Tutustu huutokaupan valikoimaan täällä >
Akseli Gallen-Kallela (1865–1931) kuului suomalaistaiteilijoiden sukupolveen, jolla oli jo mahdollisuus saada laadukasta taideopetusta kotimaassaan. Hän opiskeli Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1881–1884 muiden muassa Fredrik Ahlstedtin ja Albert Edelfeltin johdolla sekä Adolf von Beckerin yksityiskoulussa. Von Becker oli ranskalaisen realismin alalla hänen merkittävin opettajansa.
Syksyllä 1884 Gallen-Kallela matkusti Pariisiin opiskelemaan Académie Julianissa. Tuttavuus naturalistisen maisemamaalauksen mestarin Jules Bastien-Lepagen kanssa oli hänelle erittäin merkittävää. Talvella 1883–84 Gallen-Kallela sai voimakkaita vaikutteita Friedrich Nietzschen teoksista, spiritismistä ja teosofiasta, ja ne jättivät pysyvän jäljen hänen maailmankatsomukseensa ja ajattelutapaansa. Siten Gallen-Kallelan taide voidaan mieltään symbolismiksi jo 1880-luvun puolivälistä asti.
Gallen-Kallela oli maailmanmies. Hän matkusti toistuvasti Pariisiin ja teki vuosina 1909–1911 matkoja myös Lontooseen, Firenzeen, Budapestiin ja Nairobiin. Lontoon-matka toi dekoratiivisia piirteitä hänen taiteeseensa, ja Italiassa Gallen-Kallela opiskeli antiikin freskotekniikkaa. Keniassa tehtyjä töitä leimaa vahva ja rohkea värimaailma.
Lukuisista ulkomaanmatkoista huolimatta Suomi veti aina pitemmän korren ainutlaatuisen luontonsa ansiosta. Taiteilijakoti Kalela valmistui vuonna 1895 Ruovedelle, noin 80 km Tampereelta pohjoiseen. Veistetyistä hirsistä rakennettu rakennus on tunnetuimpia Suomen kansallisromantiikkaa edustavia arkkitehtonisia luomuksia. Vuosina 1911–1913 Gallen-Kallela rakensi ateljeehuvilan Espoon Tarvaspäähän. Se toimii nykyään hänen taiteensa museona. Gallen-Kallelan vaimon nimi oli Mary, omaa sukua Slöör, ja heillä oli yhdessä kolme lasta.
Suomen taiteen kultakaudeksi nimitetty ajanjakso käsittää vuodet 1880–1916. Samaan aikaan sijoittuu myös Suomen kansallinen herääminen. Taiteilijat, kuvanveistäjät, säveltäjät, arkkitehdit ja kirjailijat uppoutuivat historiaan ja kansantarinoihin ymmärtääkseen todellista suomalaista identiteettiä, jota halusivat taiteellaan ilmaista. Kultakauden taiteilijoista juuri Gallen-Kallela tutki intohimoisimmin suomalaista kansansielua, joka kiehtoi häntä suuresti. Perisuomalaisuuden tavoittelemisen vimmaan kuului rakkaus luontoon, joka Gallen-Kallelan mielestä heijasteli suomalaista kansanluonnetta.
”Kun asuu ja työskentelee luonnon helmassa, saavuttaa ajan myötä niin henkilökohtaisen suhteen ympäristöönsä, että melkein saattaa yllättää itsensä puhumasta metsän puiden kanssa. Kansanrunoutemme todistaa, että syvä eläytyminen luontoon on ollut aina meidän suomalaisten erityispiirre. Meillä on siis erityinen kyky elollistaa luonto; metsän kasveista tulee kuin läheisiä ystäviä, puiden erilaiset luonteet pystyy melkein erottamaan ja niille uskoo erilaisia asioita: sorjalle koivulle jotain muuta kuin harmaalle kelohongalle, myrskyn taivuttamalle petäjälle tai synkeälle kuuselle. Ja luontoihminen seuraa metsän elämää aivan erilaisin silmin kuin muut. Hän panee merkille pienimmätkin muutokset puiden värissä, terveydentilassa ja elinvoimassa. Tällaiselle ihmiselle metsä ei ole kuollut edes helmikuun kylmimpänä päivänä – silloin se on niin hiljaa, että itse hiljaisuus puhuu. Kinosten alla sykkivä vahva ja täyteläinen elämä on kuin pesässään uinuvan karhun talviuni.”
– Akseli Gallen-Kallela, "Boken om Gallén-Kallela", Holger Schildts Förlag, Helsingfors 1948.
Tässä maalauksessa, joka on ollut saman suvun omistuksessa 1910-luvulta asti, on valon ja varjon vuorovaikutusta sekä liekehtiviä värejä, joka toistuvat Gallen-Kallelan maalauksissa tyypillisenä elementtinä. Jotkin maalauksen piirteet tuovat mieleen näkymän ateljeehuvila Tarvaspään tornista, mutta pitkänomainen maisema, rauhaisuus ja etualalla näkyvät kaksi soutajaa viittaavat siihen, että taiteilija halusi kuvittaa mielensä ihannemaiseman – kunnianosoitukseksi Suomen luonnolle.
